{"id":2964,"date":"2014-11-03T11:32:34","date_gmt":"2014-11-03T09:32:34","guid":{"rendered":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/?page_id=2964"},"modified":"2014-11-09T19:35:58","modified_gmt":"2014-11-09T17:35:58","slug":"tuomion-vuori-novellisaatio","status":"publish","type":"page","link":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/sample-page\/tuomion-vuori-novellisaatio","title":{"rendered":"Tuomion Vuori – Novellisaatio"},"content":{"rendered":"

Kyseess\u00e4 on kevyt kenk\u00e4inen novellisaatio NaNoWriMon<\/a> hengess\u00e4. 1000 sanaa kerran viikossa kampanjan tapahtumia muutettuna kaunokirjallisempaan muotoon, Dragonlancea muistellen. Aiempia kampanjan tapahtumia voi lueskella erinomaisesta Rebeackisin aikakirjoista<\/a>.<\/p>\n

Olkaa hyv\u00e4t:<\/p>\n

**************
\nTuomion Vuori!
\n**************<\/p>\n

<\/a>Syysaamun paisteessa<\/strong><\/em><\/p>\n

Vuori piirtyi ter\u00e4v\u00e4n\u00e4 kirkkaan sinist\u00e4 taivasta vasten. Sen pinta v\u00e4rj\u00e4\u00e4ntyi auringon valossa kuin synk\u00e4n jalokiven, sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 halkeilevana ja synkk\u00e4n\u00e4. Toisaalla taas kimaltelevana smaragdina kuin alleviivaten vuoren arvoituksellisuutta<\/p>\n

– Siell\u00e4 se on, Grissu Ifriuflerk sanoi.<\/p>\n

Heid\u00e4n hengityksens\u00e4 h\u00f6yrysi raskaana kipuamisesta kukkulan laelle. Tie oli mutkitellut koko matkan kukkulan kylke\u00e4 yl\u00f6s. Sen pinta oli s\u00e4iden runtelema ja paikoin l\u00e4hes kulkukelvoton. Pohjolassa s\u00e4iden vaihtelu teki luonnon kosketuksesta kauniin mutta kuluttavan. Kolme miest\u00e4 seisoi tovin katsellen maisemaan antaen hengityksen tasaantua. Lopulta yksi miehist\u00e4 istui l\u00e4heisell\u00e4 kiven lohkareelle ja mursi matkaleiv\u00e4st\u00e4\u00e4n palasen.<\/p>\n

– Kerrohan minulle taa\u0161 Ini\u0161\u0161ee, mik\u0161i olemme matkanneet t\u00e4nne tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n, Grissu nauroi, en voi kerrassaan u\u0161koa, min\u00e4 Gri\u0161\u0161u Ifriuflerk, saan todi\u0161taa jo\u0161ku\u0161 omin \u0161ilmin kuninkaamme tien p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n. Niiden \u0161atojen ja tuhan\u0161ien kilometrien joita kuninkaan teit\u00e4 on rakennettu, meid\u00e4n tiemme johti \u0161en p\u00e4\u00e4h\u00e4n, Girssu sanoi, hieman honottavalla lispaavalla tyylill\u00e4\u00e4n.
\n– Olemme tulleet t\u00e4nne koska Viherkyl\u00e4 poltettiin, inisseen sanoi tyls\u00e4sti.
\n– \u0160e tuskin yksin riitt\u00e4\u00e4 \u0161yyksi, Grissu sanoi, \u00e4ssien suhisten h\u00e4nen kielell\u00e4\u00e4n erityisen paljon.
\n– Se riitt\u00e4\u00e4 minulle. Inissee totesi yks kantaan.<\/p>\n

Muutama viikko sitten h\u00e4n oli sattumalta t\u00f6rm\u00e4nnyt kievarissa mieheen, jonka kuluneet vaatteet olivat her\u00e4tt\u00e4neet Inisseen mieless\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin ep\u00e4ilyst\u00e4. Mutta hajuvesipullo, jonka mies sanoi myyv\u00e4ns\u00e4 huokeaan 40 kullan hintaan, oli selv\u00e4sti varastettu jostain muualta, kuin mit\u00e4 vaatimattoman kokoisella Laakealan kaupungilla oli tarjota, vaikka se olikin Laakeisen keskus ja kaupan vaihdon syd\u00e4n J\u00e4\u00e4sj\u00e4rven it\u00e4isell\u00e4 reunalla. Pullon koristelussa oli jotain todella erikoista, jotain mit\u00e4 Inissee ei ollut n\u00e4hnyt koskaan aiemmin muualla kuin huonoissa j\u00e4ljenn\u00f6ksiss\u00e4. Sen kylkeen piirretyiss\u00e4 kuvioissa oli jotain salaper\u00e4ist\u00e4 ja samalla irvokasta, aivan kuin sen tekij\u00e4 olisi irvaillut tiet\u00e4en jotain, mit\u00e4 paahaa aavistamaton pullon k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 ei voisi koskaan aavistaa.<\/p>\n

Inisseelt\u00e4 ei kulunut kauaa yhdist\u00e4\u00e4 tapahtumia yhteen. Viherkyl\u00e4n suunnalta tulleet pakolaiset olivat tuoneet mukanaan monia muitakin esineit\u00e4, jotka olivat kiinnitt\u00e4neet Inisseen mielenkiinnon. Omaisuutta kaupattiin markkinoilla kiihke\u00e4sti halpaan hintaan, sill\u00e4 kotinsa menett\u00e4neet Viherkyl\u00e4l\u00e4iset myiv\u00e4t mukaansa haalimaa v\u00e4h\u00e4\u00e4 omaisuuttaan pilkkahintaa. Pikaisella ja huomaamattomalla tiedustelulla Inissee oli saanut selville, ett\u00e4 kyl\u00e4n erikoiset esineet olivat per\u00e4isin Viherkyl\u00e4n l\u00e4heisyydess\u00e4 sijainneesta luolastosta, josta lent\u00e4v\u00e4t hirvi\u00f6tkin olivat kuulemma kyl\u00e4n kimppuun hy\u00f6k\u00e4nneet.<\/p>\n

Kaikki palaset eiv\u00e4t tosin sopineet Inisseen mieless\u00e4 yhteen ja jokin yht\u00e4l\u00f6ss\u00e4 vaivasi h\u00e4nt\u00e4. Kunnes er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 h\u00e4n her\u00e4si hikoilevana s\u00e4ngyst\u00e4\u00e4n painajaisen j\u00e4ljilt\u00e4, jossa h\u00e4nt\u00e4 olivat jahdanneet palavat koirat ja tuonelan portin vartijat. Haukkoessaan itse\u00e4\u00e4n hereille h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n v\u00e4l\u00e4hti kirkkaana sanat, joista h\u00e4nen opettajansa oli puhunut vain kuiskaten, eik\u00e4 koskaan suoraan: \u201cBontrumia Kri\u2019shi\u201d \u2013 Tuomion Luolasto. Muinainen tarina kaivoskaupungista ja sen suunnattomista aarteista ja mahtavista velhoista, joiden laitteiden nerokkuudella ei ollut rajaa. Kaikki tuntui t\u00e4sm\u00e4\u00e4v\u00e4n liian hyvin yhteen sijainti pohjolan vuoristossa ja esineiden kummallinen tyyli, sek\u00e4 erikoinen luolasto, jossa pesii paikalliseen maisemaan hyvin eriskummallisia hirvi\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Seuraavana aamuna Inissee oli melko v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 suostuttelulla saanut molemmat tapahtumien puutteeseen kyll\u00e4styneet matkakumppaninsa l\u00e4htem\u00e4\u00e4n matkalle kohti pohjolaa. Lupaus suunnattomista aarteista ja muinaisista luolista oli omiaan her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kyll\u00e4styneen miehen kiinnostuksen. Ja niin he olivat l\u00e4hteneet viikkoja kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 matkalleen.<\/p>\n

– Jatketaan, Odriih murahti.<\/p>\n

He olivat istuneet jo tovin lep\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kun k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti ja yksinkertaisiin vaateisiin pukeutunut soturi alkoi tuntea levottomuutta. H\u00e4n kiristi punertavaa p\u00e4\u00e4llysviittaansa tiukemmin panssarinsa ylle ja veti matkasaappaansa tiukemmin kiinni suojaamaan vihert\u00e4vi\u00e4 housujaan. H\u00e4nen tarkasti piirtyvi\u00e4 kasvojaan, joita el\u00e4m\u00e4 ja s\u00e4\u00e4t olivat piesseet arville, varjosti pitk\u00e4 s\u00e4nki. Tukka oli leikattu lyhyeksi omalla veitsell\u00e4. Odriih ker\u00e4si viimeiset tavaransa ja alkoi t\u00e4hyst\u00e4\u00e4 sopivaa reitti\u00e4 alas kukkulalta.<\/p>\n

Grissu alkoi laulaa \u201dmatkainl\u00e4ht\u00f6\u201d-lauluaan:<\/p>\n

Nyt l\u00e4hdemme me matkaamaan \/
\njoka p\u00e4iv\u00e4 jatkuu matka vaan.\/
\nRepun pakkaan\/
\nleiv\u00e4n sinne nakkaan.<\/p>\n

Ei matka p\u00e4\u00e4ty koskaan\/
\nen sen p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n tahtoiskaan.\/
\nSill\u00e4 kuljen teit\u00e4\/
\njotka seurailevat meit\u00e4.<\/p>\n

Seikkailut ne koti on\/
\naina olen huoleton.\/
\nMiss\u2019 kuljen onnen saan\/
\nse kanssain matkustaa.\/
\nKunnes loppuu tarina mun\/
\nja viimeisen kuulen laulun.<\/p>\n

h\u00e4nen eriskummallinen pukeutumisensa, joka muistutti soturin ja harlekiinin risteytyst\u00e4 oli tavanomainen byrokcratuksille, jotka halusivat korostaa tavanomaisuuden kauneutta ja merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Silmien ymp\u00e4rille h\u00e4n oli maalannut aamulla kiilt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 mustalla maalilla naamion, joka eli h\u00e4nen laulunsa tahdissa Grissun aukoessa suutaan liioitellusti.<\/p>\n

– \u0160y\u00f6tk\u00f6 tuon, h\u00e4n kysyi Inisselt\u00e4 kiinnostuneena, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4nen kanan kohtalosta.<\/p>\n

Vanha velho nosti katseensa, joka oli unohtunut tuijottamaan kiinte\u00e4sti maahan h\u00e4nen pohtiessaan heid\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4. Velho oli pukeutunut l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n ja arvokkaaseen t\u00e4ysin vihre\u00e4\u00e4n matkakaapuun ja kantoi mukanaan pitk\u00e4\u00e4 velhon sauvaa, sek\u00e4 s\u00e4killist\u00e4 valmiiksi tehtyj\u00e4 leimahtavia pulloja, joita h\u00e4nen opettajansa oli erikoistunut valmistamaan.<\/p>\n

– En sy\u00f6, Inissee vastasi. Ja jos sin\u00e4 sy\u00f6t, tee se nopeasti Odriih on oikeassa, jatketaan.<\/p>\n

Pian kolme seikkailijaa laskeutui alas kukkulan rinnett\u00e4 jatkaen matkaansa kohti kaukaisuudessa hohtavaa vuorta, jonka juurella heid\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 lep\u00e4si. Ilma oli viileydest\u00e4 kirpe\u00e4 ja puiden lehdet olivat jo alkaneet muuttaa v\u00e4ri\u00e4\u00e4n, niin kuin niill\u00e4 oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjolassa tapana merkkin\u00e4 viilenevist\u00e4 \u00f6ist\u00e4 ja talven hiljaisesta l\u00e4hestymisest\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Heid\u00e4n kuljettuaan tovi kukkulan takaa alkoi nousta savuvanoja ihmisasutuksen merkiksi. Kolmikko alkoi l\u00e4hesty\u00e4 J\u00e4\u00e4sj\u00e4rven koilisreunalla sijaitsevan lohkarelahden kainaloa ja sen rannalle rakennettua Viherkyl\u00e4\u00e4, johon kuninkaan tie p\u00e4\u00e4ttyi. Pohjoiseen maita pitkin oli t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in l\u00e4hes mahdotonta. Kivikkoinen vuoristo jatkui Viherkyl\u00e4st\u00e4 joka suuntaan paitsi etel\u00e4\u00e4n, josta seikkailijat sit\u00e4 l\u00e4hestyiv\u00e4t.<\/p>\n

Palaneita puita oli kasattu isoon l\u00e4j\u00e4\u00e4n kyl\u00e4n reunalle. Kyl\u00e4n tuhoutumisesta oli kulunut vasta kaksi kuukautta, mutta j\u00e4lleenrakennusty\u00f6t olivat hyv\u00e4ss\u00e4 vauhdissa. Torilla oli kauppiaita ja rakennusty\u00f6mailla oli ihmisi\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Viherkyl\u00e4ss\u00e4 oli kuhinaa. Aurinko paistoi kirkkaan korkealta taivaalta kirpe\u00e4ss\u00e4 syystuulessa.<\/p>\n

– Mit\u00e4\u0161 tuo\u0161ta tuumaat, Grissu virnuili suu suhisten Inisseelle ja osoitti korkeaa paalua keskell\u00e4 toria.<\/p>\n

Paalun juuressa oli lappu johon oli kirjoitettu karkeat kirjaimet, \u201cAINUTLAATUINEN N\u00c4HT\u00c4VYYS!!!\u201d korkealla paalun nokassa oli vaatimattoman kokoinen lava, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytti istuvan muutamaan riepuun k\u00e4\u00e4riytynyt pitk\u00e4 partainen mies. Ennen kuin Inissee ehti vastata, heid\u00e4n takaansa l\u00f6yh\u00e4hti vahva vanhan v\u00e4kijuoman katku.<\/p>\n

– Antakaa kaikkensa menett\u00e4neelle almu! Mies sanoi, viel\u00e4kin hieman huterana eilisen koitoksista.
\n– Saat almun jos kerrot minulle, mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4mme jonkun, joka tiet\u00e4\u00e4 luolastosta ja sen hirvi\u00f6ist\u00e4? Inisseen sanoi, silm\u00e4t kiiluvina.
\n– Min\u00e4 tied\u00e4n niist\u00e4 enemm\u00e4n kuin tahtoisin, mies sanoi, ja murtui kyyneliin. Olen menett\u00e4nyt kaiken. Minulla oli poika\u2026 ja vaimo\u2026 talo\u2026 kuistilla\u2026 oli kaunis\u2026 is\u00e4ni antama patsas, mutta nyt minulla ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n! H\u00e4n sai sanottua nyyhkimisens\u00e4 keskelt\u00e4.
\n– Ei h\u00e4t\u00e4\u00e4 mie\u0161! Grissu huudahti, ja jatkoi tavallista painokkaammin lispaten, me tartumme toimeen ja tuomme rauhan t\u00e4h\u00e4n tyy\u0161\u0161ijaan! N\u00e4yt\u00e4 meille tie, hyv\u00e4 mie\u0161, ja tartumme toimeen!<\/p>\n

Sanat toivat selv\u00e4sti miehen silmiin lohtua ja pieni kipin\u00e4 syttyi niihin.<\/p>\n

– Juuri tuollaisia miehi\u00e4, h\u00e4n sanoi, juuri tuollaisia miehi\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tarvitaan! Rohkeita ja uskaliaita tarttumaan toimeen, mies paukutti Grissua veljellisesti selk\u00e4\u00e4n ja alkoi johdattaa heit\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Muutaman kulman takana, ei kaukanakaan torilta, oli suuri aidattu alue. Sen portilla seisoi asennossa virallisen n\u00e4k\u00f6iset sotamiehet, kantaen paikallisia merkkej\u00e4, uljas peura punaisella ja ruskealla taustalla \u2013 Lorionin herttuan tunnus. Ryysyihin pukeutunut mies osoitti sormella sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4.<\/p>\n

– Tuolla, h\u00e4n sanoi, ja hoippui omille teilleen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kyseess\u00e4 on kevyt kenk\u00e4inen novellisaatio NaNoWriMon hengess\u00e4. 1000 sanaa kerran viikossa kampanjan tapahtumia muutettuna kaunokirjallisempaan muotoon, Dragonlancea muistellen. Aiempia kampanjan tapahtumia voi lueskella erinomaisesta Rebeackisin aikakirjoista. Olkaa hyv\u00e4t: ************** Tuomion Vuori! ************** Syysaamun paisteessa Vuori piirtyi ter\u00e4v\u00e4n\u00e4 kirkkaan sinist\u00e4 taivasta vasten. Sen pinta v\u00e4rj\u00e4\u00e4ntyi auringon valossa kuin synk\u00e4n jalokiven, sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 halkeilevana ja synkk\u00e4n\u00e4. Toisaalla… Continue reading Tuomion Vuori – Novellisaatio<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":2,"menu_order":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"","meta":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2964"}],"collection":[{"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2964"}],"version-history":[{"count":4,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2964\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2996,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2964\/revisions\/2996"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2964"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}