{"id":1715,"date":"2014-03-09T00:04:45","date_gmt":"2014-03-08T22:04:45","guid":{"rendered":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/?p=1715"},"modified":"2014-03-09T00:04:45","modified_gmt":"2014-03-08T22:04:45","slug":"ei-vancelainen-taikuus","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/archives\/1715","title":{"rendered":"Ei-vancelainen taikuus"},"content":{"rendered":"

Kirjoittelin viime viikolla Dungeon Crawl Classicsista<\/a> (DCC) ja sen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 luopua D&D:n perinteisest\u00e4 taikasysteemist\u00e4. D&D:n taikurit ovat erikoista v\u00e4ke\u00e4. Muisteltuaan taian he unohtavat sen heti loitsittuaan. T\u00e4t\u00e4 systeemi\u00e4 kutsutaan vancelaiseksi taikuudeksi, sill\u00e4 sill\u00e4 on paljon yhteist\u00e4 Jack Vancen The Dying Earth -sarjassa kuvaaman taikuussysteemin kanssa. Itse asiasta vancelaisesta taikuudesta on muodostunut ik\u00e4\u00e4n kuin standardi aika moneenkin eri roolipeliin. Taikoja muistallaan aamulla ja kun ne on taiottu, katoavat ne. N\u00e4in Gygax itse kirjoitteli taikasysteemist\u00e4\u00e4n vuonna 1980 (AD&D’s Magic System:
\nHow and why it works):<\/p>\n

I opted instead for the oft-used system which assumes that magic comes from power locked within certain words and phrases which are uttered to release the force. This mnemonic power system was exceedingly well articulated by Jack Vance in his superb The Eyes of The Overworld and Dying Earth novels, as well as in various short stories. In memorizing the magical words, the brain of the would-be spell-caster is taxed by the charged force of these syllables.<\/p><\/blockquote>\n

Minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n Vancea vastaan, p\u00e4invastoin. Nytkin luen herran Demon Princes -sarjaa ja nautin lukemastani. Vancelainen taikuuskin on syd\u00e4nt\u00e4ni l\u00e4hell\u00e4, sill\u00e4 se tekee muuten potentiaalisesti hankalasta taikuudesta sopivan simppeli\u00e4. D&D:n vancelainen taikuussyteemi on kuitenkin lopulta “vain” matemaattinen resurssienhallintasysteemi, jossa ei ole mink\u00e4\u00e4nlaisia satunnaismuuttujia. Taikuri pystyy aina taikomaan ennalta m\u00e4\u00e4ritetyn m\u00e4\u00e4r\u00e4n taikoja p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, jolloin taikuudesta muodostuu enemm\u00e4nkin kirjanpidollinen toimitus kuin mit\u00e4\u00e4n varsinaista maagista todellisuudenhallintaa. Gygaxin tavoitteena oli nimen omaan luoda tasapainoinen j\u00e4rjestelm\u00e4, jossa kaikkien hahmoluokkien voimat olisivat balansissa kesken\u00e4\u00e4n. N\u00e4in Gygax kirjoittaa vuoden 1976 artikkelissa “The D&D Magic System”:<\/p>\n

If magic is unrestrained in the campaign, D&D quickly degenerates into a weird wizard show where players get bored quickly, or the referee is forced to change the
\ngame into a new framework which will accommodate what he has created by way of player-characters. It is the opinion of this writer that the most desirable game is one in which the various character types are able to compete with each other as relative equals, for that will maintain freshness in the campaign (providing that advancement is slow and there is always some new goal to strive for).<\/p><\/blockquote>\n

Joskus sit\u00e4 kuitenkin kaipaa jotakin muuta, sellaista taikuussysteemi\u00e4 jossa kalpeat taikurit manaavat esiin demoneita henkens\u00e4 kaupalla. Ehk\u00e4p\u00e4 perimm\u00e4isen\u00e4 kaipuun kohteena on tietyn taianomaisen riskin tuominen takaisin pelaamiseen. Ei-vancelaisessa taikuudessa kiinnostaa sword & sorcery -fiilis kaikkine harmaan s\u00e4vyineen. Jos hyv\u00e4tkin taikurit joutuvat taikomaan oman terveytens\u00e4 uhalla ja jos on aina olemasa mahdollisuus siihen, ett\u00e4 taikuus heid\u00e4t lopulta korruptoi, on se jotenkin kiinnostavampaa kuin jos taikurit pysyv\u00e4t uransa halki kivoina ja kilttein\u00e4 maageina.<\/p>\n

Taikuus on vaarallista ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen pit\u00e4\u00e4 heijastella sit\u00e4 tosiasiaa. Siksi on hienoa, ett\u00e4 DCC on ottanut askeleen kohti riskaabelimpaa taikuutta. Kun taikuri DCC:ss\u00e4 oppii uuden taian, seuraa mukana aina jonkinlainen sivuvaikutus. Pahimmillaan sivuvaikutukset tekev\u00e4t taikurin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 huomattavan hankalaa, esim. n\u00e4in: “Every time the wizard casts the spell, someone he knows dies (judge\u2019s choice)”. My\u00f6s itse taian efekti vaihtelee loitsimiskerrasta toiseen. Unitaian loitsija voi nukahtaa itse, sairastua unettomuuteen tai nukuttaa kaikki olennot 500 jalan s\u00e4teell\u00e4. Jos taikominen menee oikein kunnolla pieleen, voi taikuri korruptoitua magian voimasta. Pahimmillaan (vai parhaimmillaan) korruptointi on t\u00e4t\u00e4 tasoa:<\/p>\n

A duplicate of the character\u2019s face grows on his back. It looks just like his normal face. The eyes, nose, and mouth can be operated independently.<\/p><\/blockquote>\n

Joka tapauksessa DCC:n l\u00e4hetysmistapa on pirist\u00e4v\u00e4n erilainen suhteessa perinteiseen D&D-magiaan. DCC ei tietenk\u00e4\u00e4n ole ainutlaatuinen. Samanlaisia elementtej\u00e4 on jo Chaosiumin Stormbringer<\/a>-roolipeliss\u00e4. Old Guy Gaming<\/a> -blogi tekee sword & sorcery -taikuuden aika lailla yksinkertaisemmin, mutta toisaalta ilman DCC:n herkullisia korruptoitumisia ja satunnaisia tuloksia.<\/p>\n

Gorgonmilk<\/a>-blogista voi muuten k\u00e4yd\u00e4 lukemassa paljon lis\u00e4\u00e4 vancelaisesta taikuudesta. Sivulle on ker\u00e4tty Vancen alkuper\u00e4isi\u00e4 novelleja ja Gygaxin esseit\u00e4 D&D:n taikuussysteemist\u00e4. Mielenkiintoista luettavaa…<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoittelin viime viikolla Dungeon Crawl Classicsista (DCC) ja sen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 luopua D&D:n perinteisest\u00e4 taikasysteemist\u00e4. D&D:n taikurit ovat erikoista v\u00e4ke\u00e4. Muisteltuaan taian he unohtavat sen heti loitsittuaan. T\u00e4t\u00e4 systeemi\u00e4 kutsutaan vancelaiseksi taikuudeksi, sill\u00e4 sill\u00e4 on paljon yhteist\u00e4 Jack Vancen The Dying Earth -sarjassa kuvaaman taikuussysteemin kanssa. Itse asiasta vancelaisesta taikuudesta on muodostunut ik\u00e4\u00e4n kuin standardi aika… Continue reading Ei-vancelainen taikuus<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[7,93,133],"tags":[51,5,405,13,406,31,6,404],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1715"}],"collection":[{"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1715"}],"version-history":[{"count":7,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1715\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1849,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1715\/revisions\/1849"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1715"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1715"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1715"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}