Pohdin pari blogikirjoitusta sitten roolipelien ja tarinan suhdetta. Totesin ettei nykyisin turhan yleinen “pelinjohtaja kehittää tarinan, joka sitten pelataan yhdessä lävitse” ole välttämättä järkevin ja palkitsevin tapa pelata. Ei vaikka seikkailulle olisi monta erilaista mahdollista loppua.Tällaisessa tarinavetoisessa roolipelaamisessa, jonka esimerkkinä voi toimia vaikkapa Dragonlance-sarja tai nykyisin suurin osa Paizon Adventure Patheista, seikkailu on useimmiten kirjoitettu… Continue reading Sankareita, onko heitä?
Vähän käytetty pelimaailma myynnissä
Seuraavaa blogikirjoitusta odotellessa voikin käydä katsomassa (tai kuolaamassa?) TSR:n entisen Senior Designerin David “Zeb” Cookin henkilökohtaista eBay-huutokauppaa. Zeb Cook muistetaan vaikkapa Pool of Radiancesta, Planescapesta, Slave Lords -modulista ja AD&D:n kakkoslaitoksesta. Nyt olisi sitten mahdollisuus ostaa Zebin omat pelimuistiinpanot 1970-luvulta…
Jo muinaiset suomalaiset…
Ei muuten sovi unohtaa että suomessakin on osattu versioida D&D:tä jo kauan ennen nykyistä “retrokloonibuumia”. Ensimmäisenä toimeen taisi tarttua Risto “Nordic” Hieta, joka julkaisi The Secret Treasure of Raguoc in the Acirema Dungeons -nimisen pelin vuonna 1985, eli kohta kolmekymmentä vuotta sitten. MikroBitin pitkäaikaisesta Peliluola-palstastaan monelle vanhemman polven roolipelaajalle tuttu Hieta myi Acimeraa 50 markalla.… Continue reading Jo muinaiset suomalaiset…
Haasteita hahmoille vai pelaajille?
Limun ropelluksia kohtasi odottamaton tekninen ongelma ja olimme pari päivää offline. Nyt kuitenkin jälleen eetterissä! Olen viime aikoina lueskellut James Maliszewskin vanhempia Grognardia-kirjoituksia ja löytänyt sieltä kaikenlaista kiinnostavaa, myös paljon sellaista joka liittyy omaan “tutkimusmatkaamme”. Pistin jo mielenkiintoisen linkin edellisen blogitekstin kommentteihin. Siinä Maliszewski käsittelee aika saman kaltaisesti Vancen ja kumppaneiden pikareskifantasioiden ja OD&D:n alkuperäisen… Continue reading Haasteita hahmoille vai pelaajille?
Tarinaa vai ei?
Missä vaiheessa roolipelistä tulee tarina? Tarviiko sen ylipäänsä olla sitä? Kysymys on monipolvinen ja vaikea. Arnesonin, Gygaxin ja kumppaneiden alkuperäiset roolipelit eivät olleet tarinoita siinä mielessä että joku olisi kirjoittanut ne valmiiksi ennen pelisessiota. Jos seikkailijoiden tutkimusmatkat Greyhawkin alaisissa luolastoissa olivat tarinoita (ja olivathan ne), syntyivät ne pelatessa, pelipöydän ääressä, pelaajien, pelinjohtajan ja luolaston vuorovaikutuksesta.… Continue reading Tarinaa vai ei?
Edistynyt lohikäärmeen luola
“Character background is what happens between levels one and six.” -Ernest Gary Gygax Äärimmäisen vaikutusvaltainen Advanced Dungeons & Dragonsin ensimmäinen laitos julkaistiin 1977 – 1979. AD&D on monelle yhä edelleen kaiken roolipelaamisen alku ja juuri. Sekä Monster Manualin (1977) Player’s Handbookin (1978) että Dungeon Master’s Guiden (1979) kannessa ilmoitetaan kirjoittajaksi Gary Gygax, joka viimeistään tässä… Continue reading Edistynyt lohikäärmeen luola
3.x low fantasy = E6
Ne jotka ovat pelanneet D&D:n kolmatta laitosta tai Pathfinderia ovat varmaan myös huomanneet että peli hidastuu samaa tahtia kun pelihahmot nousevat tasoja. Hidastuminen alkaa tuntua kunnolla kun lähestytään tasoa kymmenen ja alkaa peräti haitata peliä kun pelaajien tasot ovat toisella kymmenellä. Siinä missä taistelut ykkös- ja kakkostasoilla kestävät enintään puoli tuntia, on muutaman erilaisen vihollisen… Continue reading 3.x low fantasy = E6
D&D <3 megaluolasto
Roolipelaamisen alkuaikoina seikkailut sijoittuivat luolastoihin. Gygaxin kotikampanjassa seikkailijat tutkivat Greyhawkin linnan kellareita, löytäen sieltä ansoja, hirviöitä ja aarteita. Luolasto oli itsestään selvä osa roolipelaamista, muodostihan sen pohjapiirros eräänlaisen monivalintatarinan, jonka avulla pelinjohtaja ja pelaajat kertoivat yhdessä tarinaa. Greyhawk kutsui tutkimaan silkalla olemassaolollaan. Se oli dynaaminen, sillä se muuttui pelikerrasta toiseen luolaston valtaryhmittymien hyödyntäessä pelaajien jättämiä… Continue reading D&D <3 megaluolasto
Ah! Tuo niin ihana pettymyksen karvas kalkki…
Meillä on ollut pitkällinen keskustelu roolipelaamisen “syvimmästä olemuksesta”, jossa keskeisenä osana on ollut kysymys hahmoon eläytymisestä. Näkökulmat voi jakaa keskustelun tiimoilta seuraavaan kahteen päänäkökulmaan: Eläytyminen on koko pelaamisen keskeisintä antia (vs) Hiekkalaatikkoluolaston synnyttämä metatason tarina on tärkeintä. Molemmissa on puolensa. Koko pelisessio voi olla se kun pelaajat käyvät sepän luona tinkaamassa tai hahmot keskustelevat pitkään… Continue reading Ah! Tuo niin ihana pettymyksen karvas kalkki…
Pähkinöitä rouskittavaksi
Pelinjohtajamme Iimu on omaksunut huolella gygaxilaisen luolamestarin rooliin. Tuomion luolastossa kuolema vaanii jokaisen kulman takana. Välillä tuntuu että pelihahmot säilyvät hengissä vain hiuskarvan varassa, toisinaan taas hengen menetys tuntuu sattumanvaraiselta. Koska luolasto on hengenvaarallinen, ei mikään ole varmaa pelin alkaessa. Pelaajien on tehtävä työtä onnistuakseen, eikä ensimmäinen hahmo luultavasti onnistu. Itse asiassa useimmat pelihahmot ja… Continue reading Pähkinöitä rouskittavaksi