{"id":5258,"date":"2017-07-15T15:03:49","date_gmt":"2017-07-15T13:03:49","guid":{"rendered":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/?p=5258"},"modified":"2017-07-15T15:03:49","modified_gmt":"2017-07-15T13:03:49","slug":"varhaista-dd-pelaamista-chimaera-zinessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/archives\/5258","title":{"rendered":"Varhaista D&D-pelaamista Chimaera-ziness\u00e4"},"content":{"rendered":"

Olen aikaisemminkin kirjoitellut muutamista varhaisimmista D&D<\/em>-pelaamista k\u00e4sittelevist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4, kuten 70-luvulla pelatun Rythlondar-kampanjan\u00a0kampanjaraporteista<\/a>. N\u00e4it\u00e4 varhaisia ikkunoita D&D:n<\/em> alkuvaiheisiin\u00a0on harvassa, mutta onneksi joitakin l\u00e4hteit\u00e4 on selvinnyt nykyp\u00e4iviin asti ja on nyt helposti saatavilla netin kautta. Ilman t\u00e4llaisia omakustanteita, tai Gary Alan Finen (Shared Fantasy \u2013 Role-Playing Games as Social Worlds<\/em>, 1983) tutkimusta, ei varsinaisia pelikirjoja t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4 juurikaan ole.<\/p>\n

Rythlondarin kaltainen toinen varhainen ‘zine-l\u00e4hde on Chimaera-lehti, joka k\u00e4sitteli alkuun l\u00e4hinn\u00e4\u00a0Diplomacya<\/em>, mutta kiinnostui numerosta #5 eteenp\u00e4in my\u00f6s D&D:st\u00e4<\/em>.\u00a0Brittil\u00e4isen Clive F. Booth koordinoimaa ‘zine\u00e4 julkaistiin yhteens\u00e4 102 numeroa kes\u00e4kuun 1975 ja hein\u00e4kuun 1983 v\u00e4lill\u00e4. Lehdykk\u00e4 keskittyi l\u00e4hinn\u00e4 postipeleihin, joista alkuun ylivoimaisesti suosituin oli tosiaan Diplomacy<\/em>. Pikkuhiljaa ilmaantui muitakin postipelej\u00e4, monet niist\u00e4 fantasia- tai scifi-aiheisia. My\u00f6s samoihin aikoihin britteihin ilmaantunut D&D:kin<\/em>\u00a0kiinnosti ‘ziness\u00e4 alkuun etenkin postipelipotentiaalinsa vuoksi.<\/p>\n

\"Chimaera<\/a>
Chimaera #1:n kansi. Kuva: diplomacyzines.org.uk<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Roolipeleist\u00e4 kuuluu lis\u00e4\u00e4 vuoden 1976 numerossa #11, jossa on Empire of the Petal Thronen<\/em> esittely. EotPT:sta<\/em> povataan\u00a0esittelyss\u00e4 yksityiskohtaisimpaa koskaan julkaistavaa fantasiapeli\u00e4\u00a0\u2013ennustus pit\u00e4nee ainakin osittain paikkansa? Samassa numerossa aletaan py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 postipelin\u00e4 my\u00f6s GDW:n pseudoroolipeli\u00e4\u00a0En Garde!<\/em><\/a>, jossa seikkailee sellaisia hahmoja kuin\u00a0Noah Speke De Inglisch ja Charles Hercule de Thingy. Pelit kiinnostivat toisin sanoen sen ajan yleis\u00f6\u00e4 hyvin laajasti, meininki ei ollut kovinkaan vakavaa ja postipelej\u00e4 pelaavat kokeilivat mielell\u00e4\u00e4n\u00a0kaikenlaista uutta<\/p>\n

Varsinaista D&D<\/em>-sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 alkaa l\u00f6yty\u00e4 enemm\u00e4n numerosta #18 eteenp\u00e4in, ensin l\u00e4hinn\u00e4 Paul Cookin Hope Castle -seikkailuiden muodossa, my\u00f6hemmin my\u00f6s ihan kampanjaraporteina. Numerossa #18 alkaa my\u00f6s Avalon Hillin Outdoor Survival<\/em><\/a>\u00a014 hengen postipelin\u00e4, joten voidaan todeta ett\u00e4 kaikki D&D:n<\/em> syntyyn osallistuneet keskeiset vaikutteet olivat kiirineet Atlantin ylitse muutamassa vuodessa. Cookin D&D<\/em>-kampanjasta julkaistaan ‘ziness\u00e4 kaksi luolastoa, joista ensimm\u00e4isen yhteydess\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 loistava intro:<\/p>\n

Hope Castle is situated on the borders of the great empire of the Conans. It was built thousands of years ago by the gold dragons – for then they were still plentiful and prosperous – as time went by, various dynasties destroyed most of the great dragons, including Shaeron, the oldest and greatest of them all. As a last piece of great working the remaining dragons built the dungeons to the castle, hiding much of their gold therein, and creating various monsters to guard their treasure. (Paul Cook, Chimaera #18)<\/p><\/blockquote>\n

Hope Castle on monella tapaa todella “raakilemainen” luolasto. Koska yhteisi\u00e4 kulttuurisia k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4 seikkailujen tekemiselle ei 70-luvulla viel\u00e4 varsinaisesti ollut, pohjaavat sen huonekuvaukset tekij\u00e4ns\u00e4 tulkintoihin OD&D:n<\/em>\u00a0vaikeaselkoisista ohjenuorista. Hope Castlen kuvaukset ovat hyvin minimaalisia, esim. “Acid fountain” tai “Three orcs guarding fear wand”. T\u00e4llaisia kuvauksia pidettiin ilmeisesti ihan riitt\u00e4vin\u00e4 julkaistavalle luolastolle, ja kyll\u00e4h\u00e4n niiden avulla ihan hyvin peli\u00e4 vet\u00e4\u00e4!<\/p>\n

\"Varhainen<\/a>
Varhainen D&D-luolasto Chimaera-lehdesta #18. Kuva: diplomacyzines.org.uk<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Hope Castle on lyhyydest\u00e4\u00e4n huolimatta varsin mielenkiintoinen seikkailupaikka. Kyseess\u00e4 ei ole mik\u00e4\u00e4n putkijuoksu, vaan suunnittelussa\u00a0on huomioitu paljon erilaisia etenemisvaihtoehtoja. Kartassa on jonkin verran k\u00e4yt\u00e4vien muodostamia vaihtoehtoja, sek\u00e4 useita alask\u00e4yntej\u00e4. Mik\u00e4li alakerran huoneista (niit\u00e4 ei seikkailu k\u00e4sittele) p\u00e4\u00e4see yht\u00e4 monipuolisesti yl\u00f6sp\u00e4in, muodostaa luolasto varsin kiinnostavia “luuppeja”, ja on siten koettavissa verrattain monella tavalla. Hauska my\u00f6s huomata ett\u00e4 mukana on useita eri faktioita, eikoishuoneita ja ansoja. Kaikki D&D:n<\/em> parhaat puolet ovat siis jo l\u00e4sn\u00e4!<\/p>\n

Cookin seuraava luolasto ilmaantuu Chimaeran numerossa #23.\u00a0The Temples of Set and Seker on jo paljon monimutkaisempi kyh\u00e4elm\u00e4, jossa kuvataan Gods, Demi-Gods & Heroesin <\/i>(1976)\u00a0inspiroimana kahden eri jumalan palvontaan erikoistuneet temppelit. Temppeleiden huoneet ovat t\u00e4ynn\u00e4 yliluonnollisia erikoisuuksia, kuten h\u00e4m\u00e4h\u00e4keiksi muuttuvaa ruokaa, taikapeilej\u00e4 ja loputtomia portaita. Mukana on toki my\u00f6s neitsyiden uhraamista jumalille, joten varsin l\u00e4hell\u00e4 D&D:n<\/em> alkuper\u00e4isi\u00e4 “miekka & magia” -vaikutteita liikutaan.<\/p>\n

\"Paul<\/a>
Paul Cookin luoma Sekerin temppeli Chimaeran numerossa #23. Kuva: diplomacyzines.org.uk<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Samassa numerossa alkaa Dave Tantin organisoima D&D<\/em>-postipelikampanja, jota on suunniteltu jo numerosta #19 asti. Kampanjan nimi on The Pits of Cil ja se sijoittuu post-apokalyptiselle maapallolle, jota asuttavat oudot hirvi\u00f6t. Peli alkaa sill\u00e4 ett\u00e4 luolastoa l\u00e4htee tutkimaan yksitoista eri pelaajan ohjaamaa ryhm\u00e4\u00e4, joista jokainen saa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 varsin muhkean kokemuspistem\u00e4\u00e4r\u00e4n jo ennen pelin alkua. Siit\u00e4 syyst\u00e4\u00a0The Hill Booth Boysin ja Leviathan\u2019s Angelsin kaltaiset seikkailijaryhm\u00e4t sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t jo kampanjan k\u00e4ynnistyess\u00e4 jopa seitsem\u00e4nnen tai kahdeksannen tason hahmoja ja n\u00e4iden seuraajia.<\/p>\n

Monen seikkailijaryhm\u00e4n koluama luolasto ei siis ole mik\u00e4\u00e4n uusi idea! T\u00e4ytyy kuitenkin huomioida, ett\u00e4 formaatin ongelmat korostuvat postipelimuodossa. Kun pelaajat lopettavat ryhm\u00e4ns\u00e4 ohjaistamisen, muuttuvat sen j\u00e4senet muutaman pelikerran j\u00e4lkeen kaoottisiksi. N\u00e4ist\u00e4 villeist\u00e4 seikkailijaryhmist\u00e4 muodostuu kampanjan edetess\u00e4 todellinen uhka. Koska luolaston tutkiminen on postipeliss\u00e4 varsin hidasta, mutta tunnetuilla alueilla liikkuminen verrattain nopeaa, muodostuu toisia seikkailijaryhmi\u00e4 tai kaoottisiksi muuttuneita ex-seikkailijoita vastaan taisteleminen keskeiseksi osaksi peli\u00e4.<\/p>\n

\"Rajua<\/a>
Rajua Menoa Pits of Ciliss\u00e4, Chimaera #36. Kuva: diplomacyzines.org.uk<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

The Pits of Cil jatkui nelj\u00e4 vuotta ja yhteens\u00e4 yli 850 kirjett\u00e4 ennen kuin se loppui Chimaeran numerossa #69 (1980). Pelinjohtaja Dave Tantin mukaan suurin ongelma oli hyl\u00e4ttyjen pelaajaryhmien kaoottisiksi muuttuneet j\u00e4\u00e4nteet, jotka hankaloittivat aktiivisten pelaajien el\u00e4m\u00e4\u00e4. Pelaajam\u00e4\u00e4r\u00e4 oli numeroon #62 pudonnut jo kymmeneen, kun se parhaimmillaan oli nelj\u00e4kymment\u00e4. Kun luolastossa py\u00f6rii jokaista seikkailijaryhm\u00e4\u00e4 kohtaan nelj\u00e4 hyl\u00e4tyist\u00e4 seikkailijaryhmist\u00e4 muodostunutta “rival adventuring party\u00e4”, on niit\u00e4 vastaan taistelemisessa ymm\u00e4rret\u00e4v\u00e4sti jo liikaakin tekemist\u00e4.<\/p>\n

Chimeaeran varhaiset luolastot ja monen pelaajaryhm\u00e4n kampanja ovat nykyn\u00e4k\u00f6kulmasta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiinnostavia. Ne ovat helposti tunnistettavissa D&D:ksi<\/em>, mutta sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ainesosia jotka olisivat voineet kehitt\u00e4\u00e4 roolipelej\u00e4 toistaiseksi tuntemattomiin suuntiin. Pits of Cilin kaltainen yl\u00e4tkyll\u00e4inen PvP muodostuu peruskauraksi vasta MUD:n ja MMORPG:n my\u00f6t\u00e4, eik\u00e4 sit\u00e4 juurikaan n\u00e4hd\u00e4 p\u00f6yt\u00e4roolipeleiss\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vaiheessa. Muutenkin kiinnostavaa kuinka paljon Chimaeran erilaisilla postipeleill\u00e4 (esim. Kingmaker, Warlord<\/em>) on yhteist\u00e4 varhaisten tietokonepelien kanssa.\u00a0Vaikutteet totisesti virtasivat p\u00f6yt\u00e4peleist\u00e4 tietokonemaailmaan!<\/p>\n

Bongasin Chimaeran olemassaolon alun perin Melanin blogista Beyond Fomalhaut<\/a>\u00a0ja oma juttuni pohjaa pitk\u00e4lti Melanin analyysiin. Kiinnostuneiden kannattaa siis lukea sielt\u00e4 lis\u00e4\u00e4!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen aikaisemminkin kirjoitellut muutamista varhaisimmista D&D-pelaamista k\u00e4sittelevist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4, kuten 70-luvulla pelatun Rythlondar-kampanjan\u00a0kampanjaraporteista. N\u00e4it\u00e4 varhaisia ikkunoita D&D:n alkuvaiheisiin\u00a0on harvassa, mutta onneksi joitakin l\u00e4hteit\u00e4 on selvinnyt nykyp\u00e4iviin asti ja on nyt helposti saatavilla netin kautta. Ilman t\u00e4llaisia omakustanteita, tai Gary Alan Finen (Shared Fantasy \u2013 Role-Playing Games as Social Worlds, 1983) tutkimusta, ei varsinaisia pelikirjoja t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4… Continue reading Varhaista D&D-pelaamista Chimaera-ziness\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[7],"tags":[327,1571,5,1572,1570,319,341,142,6,1372,1568,1573],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5258"}],"collection":[{"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5258"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5258\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5437,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5258\/revisions\/5437"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5258"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5258"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5258"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}