{"id":5676,"date":"2017-11-15T12:27:20","date_gmt":"2017-11-15T10:27:20","guid":{"rendered":"http:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/?p=5676"},"modified":"2017-11-15T12:27:20","modified_gmt":"2017-11-15T10:27:20","slug":"kuvitteellisten-olentojen-mahdottomuudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/archives\/5676","title":{"rendered":"Kuvitteellisten olentojen mahdottomuudesta"},"content":{"rendered":"

The New Yorkerissa on ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 artikkeli<\/a> kuvitteellisista olennoista, kuten mantikoreista, basiliskeista, aaveista ja lohik\u00e4\u00e4rmeist\u00e4. Artikkeli her\u00e4ttelee ajattelemaan kuvitteelliseen liitt\u00e4mi\u00e4mme uskomuksia hauskasti ja oivaltavasti. Ovatko jotkut kuvitteelliset olennot uskottavampia kuin toiset ja miksi? Miten kuvitteellisen uskottavuus syntyy, ja onko siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tavoiteltavaa? Eik\u00e4 liene yll\u00e4tys, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin pohdintaa koskee ihan yht\u00e4 lailla “h\u00f6ps\u00f6j\u00e4 haltijapelej\u00e4”!<\/p>\n

Kuvitteellisiin olentoihin on tietysti suhtauduttu eri tavoin eri aikana. Antiikissa oli vaikea tiet\u00e4\u00e4 kuvitteellisen ja toden eroa, ja renessanssin chimera-olentojen keksimiseen k\u00e4ytetty vimma on hauska esimerkki tieteen ja uskomuksen rajank\u00e4ynnist\u00e4. Modernilla ajalla on vahvistunut tietynlainen realistinen suhtautuminen kuvitteellisiin olentoihin, ik\u00e4\u00e4n kuin kuvitteelliseen liitetty “toden tuntu”. Walt Disneykin on k\u00e4sitellyt aihetta tokaisemalla ett\u00e4 \u201cwe cannot do the fantastic things, based on the real, unless we first know the real\u201d ja ett\u00e4 keksityt ja kuvitteelliset tarinat tarvitsevat\u00a0\u201ca foundation of fact\u201d. T\u00e4m\u00e4 ajatuksen voinee johtaa jo modernin ajan alkuun ja Samuel Taylor Coleridgen ajatukseen siit\u00e4, ett\u00e4 kuvitteellisissakin olennoissa pit\u00e4\u00e4 olla\u00a0\u201ca semblance of truth\u201d.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Kathryn Schultz: Fantastic Beasts and How to Rank Them. The New Yorker 6.11.2017.<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Jo vakiintuneen k\u00e4sityksen mukaan kuvitteellisen t\u00e4ytyy olla realistista, vaikka se jo ajatuksenakin on ristiriitainen ja absurdi. N\u00e4in kuvitteelliset olennot useimmiten perustuvat johonkin jo olemassaolevaan, jota ne varioivat. Esimerkiksi leijonasta ja kotkasta tulee aarnikotka tai ihmisest\u00e4 ja hevosesta kentauri. \u00d6rkit sy\u00f6v\u00e4t ja synnytt\u00e4v\u00e4t lapsia aivan kuin ihmisetkin ja luolastoissa on oma ekologiansa. Kuvitteelliset olennot tuntuvat uskottavilta, sill\u00e4 niit\u00e4 voi, aivan kuin todellisia el\u00e4imi\u00e4, jaotella taksonomisesti niiden elinymp\u00e4rist\u00f6n ja muiden ominaisuuksien mukaan. Ne ovat aivan kuin todellisia, vaikka ovatkin kuvitteellisia.<\/p>\n

Lopulta koko keskustelu kuvitteellisen uskottavuudesta on absurdi, mutta silti siihen l\u00e4htee helposti mukaan. Se, ett\u00e4 yrit\u00e4mme luokitella tai arvostella eri tasoista kuvitteeellisuutta kertonee enemm\u00e4n ajattelun tukena olevien ty\u00f6kalujemme virheist\u00e4 ja puutoksista, kuin varsinaisesti kuvitteellisesta ja sen laadusta. Ehk\u00e4 roolipeleiss\u00e4kin olisi hyv\u00e4 antaa mielikuvitukselle enemm\u00e4n sijaa, ja lakata miettim\u00e4st\u00e4 kuvitteellisten asioiden mahdollisuutta tai mahdottomuutta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

The New Yorkerissa on ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 artikkeli kuvitteellisista olennoista, kuten mantikoreista, basiliskeista, aaveista ja lohik\u00e4\u00e4rmeist\u00e4. Artikkeli her\u00e4ttelee ajattelemaan kuvitteelliseen liitt\u00e4mi\u00e4mme uskomuksia hauskasti ja oivaltavasti. Ovatko jotkut kuvitteelliset olennot uskottavampia kuin toiset ja miksi? Miten kuvitteellisen uskottavuus syntyy, ja onko siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tavoiteltavaa? Eik\u00e4 liene yll\u00e4tys, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin pohdintaa koskee ihan yht\u00e4 lailla “h\u00f6ps\u00f6j\u00e4 haltijapelej\u00e4”! Kuvitteellisiin… Continue reading Kuvitteellisten olentojen mahdottomuudesta<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[133],"tags":[1674,668,1672,5,1220,1679,1671,1680,1676,1670,1677,305,1673,1675,1678,307,1669],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5676"}],"collection":[{"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5676"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5676\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5684,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5676\/revisions\/5684"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5676"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5676"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/iimu.kapsi.fi\/limunropellukset\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5676"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}