Taistella, vaiko juosta pakoon? Tämä on se kaikkein oleellisin ja mielenkiintoisin valinta, jonka roolipelaaja voi kohdata. Ainakin se on paljon kiinnostavampi kuin vaikkapa pelihahmon hiusten väri tai isän nimi. Silti se esitetään nykyisin aivan liian harvoin, Tietokonepelit ja uudemmat D&D-laitokset ovat opettaneet meille, ettei mikään pelaajien kohtaama uhka ole mahdoton. Itse asiassa uudemmat laitokset tuntuvat vihjaavan että pelinjohtajan velvollisuus on pitää pelaajat hengissä. Pakoon juokseminen ei ole edes vaihtoehto.
Roolipelit ovat parhaimmillaan silloin, kun niissä on kyse resurssien hallinnasta. Roolipelitkin ovat kaikesta eläytymisestä ja tarinankerronnasta huolimatta ennen kaikkea pelejä. Jos pelaajilla ei ole vaihtoehtoja, on se ainakin omasta mielestäni turhauttavaa. Toiset vaihtoehdot ovat helpompia ja toiset vaikeampia. Pelaajien osana on valita näiden vaihtoehtojen välillä ja muovata oma tarinansa niiden pohjalta.
Viime aikoina olen pyrkinyt pelinjohtajana antamaan tarinoiden syntymisestä vastuun yhä enemmän pelaajille itselleen. En juurikaan suunnittelee mitään kauaskantoisia tarinankaaria, vaan pikemminkin vain sijoittelen valmiiksi määriteltyyn maailmaan erilaista sisältöä ja tarinan siemeniä. Pelaajien vastuulla on valita näistä mieluisensa ja muokata pelimaailmaa oman näköisekseen.
Pelaajien taidosta kertoo se, kuinka hyvin he lukevat pelinjohtajan luomaa pelimaailmaa ja sen vihjeitä. Pelinjohtajana velvollisuutena on kertoa maailmasta niin elävästi, että pelaajat saavat riittävästi vihjeitaä siitä kuinka vaarallinen maailma on. Näin pelaajat voivat käyttää hyväkseen aikaisempaa pelikokemustaan ja peilata sitä pelinjohtajan kuvauksiin. Kohdatut viholliset voivat olla tuttuja (örkki, peikko, ettin jne), mutta parhaimmillaan ne ovat uudenlaisia ja outoja, jolloin pelaajat eivät voi vain verrata kohtaamista aikaisempiin vaan heidän täytyy tulkita ja toimia aikaisempien kokemustensa ja vaistonsa varassa.
Elsirin laaksossa maailma on rakennettu laaksoa tutkivien “aloittelijoiden” näkökulmasta. Muutama heksa Drellinin lossista mihin tahansa suuntaan on suhteellisen turvallista, mutta sitä kauemmaksi alle kolmostason hahmojen tuskin kannattaa lähteä. Pelaajat eivät kuitenkaan ole maailman keskipisteessä, vaan maailma elää heistä riippumatta. Siten myös eri alueiden vaarallisuus elää ja muuttuu. Maailmassa tapahtuu asioita, ja pelaajien täytyy sopeutua siihen.
Aloittelijoiden lisäksi pelissä on kuitenkin myös kokeneempia hahmoja, eli pienen kuningaskunnan hallitsijat, jotka liikuvat “domain-tasolla”. Tietynlaiset pelaajat saavat mielihyvää kun pääsevät hakkaamaan pienempiää. Aluksi houkutuksena oli skaalata kohtaamiset niin että ne ovat helpompia tai vaikeampia riippuen siitä ovatko pelihahmot matalamman vai korkeamman tason hahmoja. Kiusauksesta huolimatta en kuitenkaan tehnyt niin ja nyt voisi jo väittää että valinta oli oikea. Näin korkeamman tason hahmot voivat aidosti vaikuttaa maailman tilanteeseen.
Tämä nyt näin abstraktina pohdintana, kun en voi vielä kertoa yksityiskohtia…