Dungeons & Dragonsin Monster Manual on ihmeellistä luettavaa. Monet kirjan hirviöistä on tuttuja fantasiakirjallisuudesta ja eri kansojen mytologioista, mutta niiden lisäksi peliin on päätynyt monta muutakin hirviötä. Jo ensimmäisessä D&D:ssä vuodelta 1974 oli basiliskeja, kääpiöitä ja örkkejä, mutta niiden lisäksi myös mitä ihmeellisempiä hirviöitä ja olentoja. Mistä ne oikein tulivat?
Suurin osa D&D:n ikonisisti hirviöistä syntyi pelin alkuvuosina. Aktiivisin hirviöiden kehittelijä taisi olla (taas kerran) Gygax, jonka käsialaa ovat muun muassa läpinäkyvä gelatiinihirviö gelatinous cube, pelottava lonkeronaamainen manipuloija illithid (eli mind flayer) tai pelaajien rahavarantoja syövä kolmikätinen xorn. Myös Dave Arnesonin Blackmoorissa syntyi uniikkeja hirviöitä, muun muassa “älykäs rauskukansa” ixitxachitlit. Pelin hirviökaanoniin valittiin monien muidenkin pelinjohtajien keksimiä hirviöitä, kuten Theron Kuntzin ideoima jättiläismäinen leijuva taikasilmä beholder.
Hirviöiden keksiminen oli monesti aika sattumanvaraista puuhaa. Siinä vaiheessa kun suurin osa maailman kulttuurien mytologioista oli käyty lävitse ja niiden hirviöt lainattu D&D:n Monster Manualiin, täytyi ottaa käyttöön muita keinoja. Gygaxin silmään osui Hong Kongissa valmistettu muovifiguurisetti, jota myytiin pilkkahintaan marketissa. Siinä oli kuvattuna erilaisia outoja olentoja. Näin syntyi iso liuta D&D:n ikonisista hirviöistä: rust monster, bulette ja owl bear. Näin Gygax itse kertoo rust monsterin synnystä:
When I picked up a bag of plastic monsters made in Hong Kong at the local dime store to add to the sand table array … there was the figurine that looked rather like a lobster with a propeller on its tail … nothing very fearsome came to mind … Then inspiration struck me. It was a “rust monster.” —Gary Gygax
