Kuinka monta pelaajaa on sopiva määrä? Itse olen aikaisemmin johtanut enimmäkseen 3-5 hengen pelejä, mutta luku tuntuisi viime aikoina olevan nousussa. Dwimmermount-kampanjassamme on DM:n lisäksi kuusi pelaaja, joskaan kaikki eivät aina pääse paikalle. Elsirin laaksossa on tässä vaiheessa jo yhteensä DM:n lisäksi kahdeksan pelaajaa, joskin enimmillään pelaajia on samanaikaisesti ollut paikalla seitsemän. Yleensä osallistujien määrä on maksimia huomattavasti pienempi, ehkäpä keskimäärin neljästä viiteen henkeä.
Isojen peliporukoiden perimmäisenä ideana on että pääsemme varmemmin pelaamaan joka viikko. Pienen porukan pahin vihollinen on ihmisten aikataulutusongelmat ja “ai niin, unohdin että mulla on tänään lastenhoitovuoro” -tyyppiset viime hetken peruuntumiset. Jos pelaajia on alun alkaenkin vain kolme tai neljä, ei kahdella hengellä huvita lähteä pelaamaan. Jos pelaajia puolestaan on yhteensä paljon enemmän, ei tunnu niin pahalta jos “vain” neljä tai viisi henkeä pääsee paikalle. Dwimmermountissa poissaolevien hahmot siirtyvät muiden pelaajien ohjattaviksi, Elsirin laaksossa on puolestaan “kotiinpalaamispakko” jokaisen pelikerran lopussa, joten jokainen uusi retki erämaahan alkaa aina tavallaan “uudella porukalla”.
Isolla porukalla myös pelaamisen luonne muuttuu. Jos paikalla on kuusi tai seitsemän pelaaja, on pelitilanne paljon sosiaalisempi, parhaillaan myös intensiivisempi. Isolla porukalla pelatessa alkaa pöydän ympärillä syntymään aivan uudenlaisia “klikkejä” ja pelaajien väliset erot alkavat korostua. Aloittelijoiden on helpompi lähteä mukaan, kun läsnä on aina joku kokeneempi joka ehtii opastamaan pelin aikana keltanokkaa.
Isolla porukalla pelatessa myöskään pienille porukoille tyypillinen demokraattinen päätöksenteko ei enää yksinkertaisesti ole mahdollista. Yksi ratkaisu on nimetä yksi pelaaja “puhemieheksi” (caller), joka kertoo taistelun ulkopuolella mitä seikkailijaporukka tekee. Toki muutkin pelaajat saavat vaikuttaa päätöksiin, mutta puhemies ikään kuin johdattelee porukkaa eteenpäin. Dwimmermountissa puhemiehen rooli on kiertävä, niin että jokainen pelaaja toimii roolissa vuorollaan. Elsirin laaksossa olemme toistaiseksi käyttäneet sääntönä, että korkeimman karismabonuksen omaavan PC:n pelaaja johdattelee toimintaa, mutta luulisin että siirrymme piakkoin kierrättämään roolia.
Isolla porukalla on myös helppo jakaa pelaamisen muita velvollisuuksia. Puhemiehen lisäksi porukassa on hyvä olla kartoittaja (tai kaksi), yhteisten tavaroiden hallinnoija (tietysti varas!), tapahtumien kronikoija tai vaikkapa virallinen piirtäjä. Jonkun on myös hyvä pitää lukua porukan kohtaamista hirviöistä ja vastuksista ja kirjata ne muistiin kokemuksenjakoa varten.
Olisi kiva joskus kokeilla vieläkin isompia peliporukoita. Gygax pelasi 1970-luvun aktiiviaikoinaan säännöllisesti yli kymmenen hengen pelejä, jos en muista ihan väärin. Ongelmana on tällä hetkellä lähinnä pelikämppämme koko, sillä sinne ei oikein tilallisista ja ilmanvaihdollisista syistä saa mahtumaan mukavasti yli kahdeksaa henkeä. Toisaalta isossa pelissä saattaa ilmaantua ihan uudenlaisia ongelmia, joten asiaa pitäisi varmaan aluksi vain kokeilla. Yksi mahdollisuus olisi tietysti kahden DM:n peli…