Säännöllisen pelipäivän välttämättömyydestä

Muiden roolipelaajien juttuja lukiessa huomaa etteivät kaikki pääse pelaamaan läheskään niin usein kuin haluisivat. Omallakin kohdallani olen huomannut kuinka elämän monimutkaisuus työkiireineen, lapsineen ja muine menoineen sekoittaa pelaamista, eikä aina saada sovittua sopivaa pelipäivää. Nyt kun pelaamista on ruvennut miettimään enemmän ja kehittänyt aktiivisesti pelaamisen käytänteitä, olen huomannut että säännöllinen pelipäivä, -aika ja -paikka pistävät kivasti vauhtia pelaamiseen, varsinkin jos ne valitaan niin ettei kaikkien pelaajien tarvitse olla paikalla. Silloin päästään oikeastaan pelaamaan aina kun pelinjohtajallekin käy. Meillä on kummassakin vakiporukassa sellainen sääntö että pelataan jos pelaajia pääsee paikalle vähintään neljä, joka on itse asiassa melkein joka viikko, koska peliporukat ovat riittävän suuria.

Perjantai vaikuttaisi olevan vakkaripäivä Enterprisellä. (A Rust Monster Ate My Sword)
Perjantai vaikuttaisi olevan vakkaripäivä Enterprisellä. (A Rust Monster Ate My Sword)

Ilman säännöllistä pelaamista ei roolipelaaminen oikein tunnu pääsevän oikeuksiinsa, ainakaan dynaamisessa ja emergentissä muodossaan. Jos pelikertojen välillä vierähtää liian kauan, muuttuu peliasetelmakin herkästi “yhteisöllisestä tarinankerronnasta” muotoon “pelinjohtaja kertoo tarinan pelaajille”. Jos pelikertojen välillä on liikaa aikaa, alkaa pelinjohtaja valmistelemaan peliä liikaa ja samalla kasvaa myös houkutus rakentaa pelaajista riippumattomia juonenkäänteitä yms. Pelinjohtaja rupeaa siis ohjailemaan pelin kulkua, joka on miltei aina huono juttu. Ja kyllä, olen syyllistynyt samaiseen perisyntiin itsekin.

Säännöllisen pelipäivän lisäksi myös pelipaikka on tärkeässä roolissa onnistuneessa pelaamisessa. Meidän kummatkin kasvotusten tapahtuvat pelit ovat onneksi samassa “kerhotilassa”, eli SIIS ry:n pelikämpällä. Kaikilla ei tietenkään ole tähän mahdollisuutta, mutta ainahan voi yhdistää voimat jonkin muun peliporukan kanssa ja vuokrata jonkin edullisen pelipaikan tai vaikkapa pelailla vakituiseen kirjastossa, kahvilassa, baarissa tai vaikka jonkun kotona. Säännöllinen pelipäivä ja -paikka, siinä avaimet menestykseen!

1 comment

  1. Samaa mieltä vakiopelipäivästä. Meillä on keskiviikkoilta varattu pelaamista varten. Pelataan 3-4 tuntia. Ollaan kolmekymppisiä, työssä käyviä tai opiskelijoita ja osa perheellisiä lapsineen. Peliryhmään kuuluu viisi pelaajaa ja pelinjohtaja. Peliä pelataan, jos kolme pelaajaa pääsee paikalle. Välillä on pelattu kahdellakin pelaajalla. Pelipaikkana useimmiten pelinjohtajan keittiö ja varalla pelaajan kämppä. Vuosittain onnistuttu pelaamaan kolmisenkymmentä kertaa. Tällä systeemillä menty kahdeksan vuotta.
    Thunhus

Leave a comment