Retroklooneja tutkiessa tulee välillä vastaan oikein mielenkiintoisia systeemejä. Viimeisin kokeilemamme on nimeltään Adventurer Conqueror King System (ACKS). ACKS pohjaa Tom Moldvayn punalaatikkoon, eli vuoden 1981 ensimmäiseen Basic Setiin. ACKS on kuitenkin esikuvaansa monipuolisempi, joten OD&D:sta lainatuilla perinteisillä hahmoluokilla on enemmän vaihtoehtoja (eli tekemistä) luolaston uumenissa. ACKS myös keskittyy esikuvaansa enemmän seikkalijoiden elämän loppuvaiheisiin, eli ns. end gameen. Peli lähtee liikkeelle Moldvayn kuningaskuntien, varkaiden kiltojen ja kirkkokuntien hallitsemista kuvailemista säännöistä, mutta kehittelee niitä pelillisempään suuntaan.
Testasimme ACKS:ä New Yorkissa asuvan Topi Makkosen johdolla. Topi on tutustunut ACKS:n New Yorkin virkeässä OD&D-skenessä ja peluuttaa Suomessa käydessään demoversiota kiinnostavan oloisesta Dwimmermountista. Grognardia-blogin pitäjän James Maliszewskin kotikampanjaan perustuva Dwimmermount keräsi viime keväänä viisinkertaisen rahoituksen Kickstarterissa ja voisi melkeinpä sanoa että se on viime aikojen kunnianhimoisimpia “megaluolastoja”. Projekti on kuitenkin tällä hetkellä jäissä Maliszewskin henkilökohtaisten ongelmien vuoksi, joten demoversio saattaa jäädä ainoaksi mitä saadaan pelattavaksi.
Joka tapauksessa Dwimmermountin koluaminen oli mielenkiintoista. Topi on tutustunut New Yorkissa myös Mike Mornardiin, joka pelasi sekä Gygaxin että Arnesonin alkuperäisissä kampanjoissa. Voisi vähintäänkin sanoa että Mornard tuntee D&D:n kuin omat taskunsa. Mielenkiintoisinta olikin tutustua Topin kautta Mornardin edustamaan “kadonneeseen D&D-tietouteen”, esim. peliä sujuvammaksi tekeviin unohtuneisiin käytänteisiin. Yksi näistä käytänteistä on caller-rooli. Caller toimii eräänlaisena seikkailijaryhmän puhemiehenä, joka ohjailee ryhmän toimintaa kriisitilanteiden ulkopuolella, ikään kuin päättää muiden puolesta mitä tehdään. Siitä puhutaan Mentzerin punalaatikossa, mutta sääntöä ei ole vielä täysipainoisesti sovellettu Tuomion luolastossa. Roolin tärkeyttä on vaikea selittää, mutta täytyy kyllä myöntää että se tekee pelistä huomattavasti sujuvamman. Myös kartan piirtämisestä tuli opittua paljon hyvää käytännön niksejä.
Itse pelasin Dwimmermountissa Blade Danceria nimeltään Jeera, joka tuntui ensimmäisen pelikerran perusteella oikein monipuoliselta hahmolta. Blade Dancer on eräänlainen naispuolinen soturipappi, joka poikkeaa OD&D:n temppeliritarista muutamalla tavalla. Blade Dancer ei käytä lainkaan haarniskaa, mutta suosii temppeliritarin sijaan teräaseita. Myös Blade Dancerin taikalista poikkeaa temppeliritarin vastaavasta. Tällaiselle 3.x version loputtomiin mahdollisuuksiin tottuneelle uudemmalle pelaajalle on myös ilahduttavaa huomata kuinka ACKS:ssa on OD&D:sta poiketen eräänlainen hyvin kevyt taito- ja feature-järjestelmänsä, joka varmistaa että kaikilla hahmoluokilla on jotakin tekemistä.
ACKS:tä jäi erittäin hyvä maku suuhun. Voipi olla että Limun ropelluksissakin siirrytään jatkossa asteittain käyttämään ACKS:ä. Itse asiassa ehdimme jo ottamaan käyttöön muutamia pienempiä sääntöjä ja yksityiskohtia. Myös Dwimmermount jätti erittäin positiivisen kuvan. Katsotaan kuinka luolasto kehittyy tulevien pelikertojen aikana.
1 comment