Isoissa saappaissa

Kerroin pari kuukautta sitten kuinka päädyin pelaamaan ACKS-systeemiä, tarkemmin ilmaistuna James Maliszewskin Dwimmermount-megaluolastoa kyseisillä säännöillä. Peliä esimerkillisesti vetänyt Topi Makkonen palasi tämän viikon alussa kotikonnuilleen New Yorkiin, mutta peliporukka halusi jatkaa peliä. Lopulta kävi niin että allekirjoittanut astui puikkoihin ja istuu viikottaisissa Dwimmermount-sessioissa nykyisin “taistelusuojuksen” toisella puolen.

Topi on ollut loistava pelinjohtaja, joka on antanut pelaajille paljon mahdollisuuksia ja tilaa luoda omat tarinansa Dwimmermountin syvyyksissä. Pelin tempo on ollut raikkaan nopea tällaiselle 3.x laitoksen hitauteen tuskastuneelle. Keskimääräisellä pelikerralla viidessä tunnissa on parhaimmillaan ehditty tutkimaan kymmeniä huoneita ja käymään lävitse helposti melkein kymmenkunta kohtaamista hirviöiden kanssa. Tällaisen pelin johtaminen vaatii tietysti taitoa, joten onneksi Topilla oli aikaa siirtää “hiljaista tietoaan” minulle ennen lähtöään. Nyt ovat Dwimmermountin synkät salaisuudet hyvässä tallessa minun pääkopassani.

Antaa noppien hoitaa puhuminen. Taidetta Moldvayn Basic D&D -säännöistä.

Antaa noppien määrätä mihin peli vie. Taidetta Moldvayn Basic D&D -säännöistä.

Eilen astuin isoihin saappaisiin, kun oli ensimmäinen kertani pelinjohtajana. Pelitilanne alkoi siitä kun ryhmän haltiasamooja oli juuri kuollut Phase Spidereiden hyökkäyksessä. Tavoitteena olikin päästä mahdollisimman nopeasti ulos ja riittävän taitavan papin puheille, että edesmennyt suippokorva saataisiin takaisin elävien kirjoihin. Paha vaan, ettei pelaajilla ollut mitää tietoa ulospääsystä kun olivat joutuneet jonkinlaiseen teleport-ansaan laskeuduttuaan syvemmälle luolastoon hissin avulla. Ulospääsy kuitenkin onnistui ovelien juonien (ja hyvien heittojen) avulla ja nyt on haltia taas elävien kirjoissa, tosin jonkinlaista aistiyliherkkyyttää näyttäisi olevan ilmassa.

Viikinkihatun siirroksesta selvittiin siis suhteellisen pienillä vammoilla, eikä uutta pelinjohtajaa ainakaan vielä ole lynkattu. Tällä hetkellä porukkaa puhuttavat kuitenkin ACKS:n tylyt kokemussäännöt; kuolleena sivilisaation pariin palaava hahmo ei saa reissulta lainkaan kokemusta. Katsotaan hellynkö vähän helpottamaan kuolon mailla käyneiden kärsimyksiä vai pitääkö tyly linja loppuun asti.

Jos pelaajat ryppyilevät liikaa täytyy ottaa käyttöön Tomb of Horrors Death Spray.

Jos pelaajat alkavat ryppyilemään täytyy ottaa kovemmat keinot käyttöön. Tomb of Horrors Death Spray tappaa niin luolastossa kuin erämaassa.

Ensimmäisen johtamiskerran jälkeen on selvää ettei megadungeon-tyyppiseen peliin hirveästi voi valmistautua etukäteen, vaan täytyy luottaa siihen että peli menee sinne mihin pelaajat ja pelinjohtaja sen yhdessä vievät. Jatkossa mielenkiintoista tulee olemaan kuinka onnistumme siirtymään ACKS:n conqueror-vaiheeseen, jolloin hahmoilla alkaa olemaan vaikutusvaltaa myös luolaston ulkopuolella. Conqueror-vaihe siis tarkoittaa suunnilleen tasoja 5 – 9, kun pelihahmot alkavat vaikuttaa maailman tapahtumiin, mutta eivät vielä ole kuninkaiden ja arkkimaagien tasolla. Eräänlainen variantti Mentzerin companion-säännöistä, siis…


Comments

Isoissa saappaissa — 2 Comments

  1. Pingback: Elsirin ylitse länteen | Limun Ropellukset

  2. Pingback: Dwimmermountin historia #1 | Limun Ropellukset

Leave a Reply