Seikkailijat valmistautuivat lähtemään uudestaan tutkimattomaan erämaahan. Tällä kertaa joukkoon liittyi myös siveellinen paladin Zapkilla, joka hurjasta nimestään huolimattaan oli oikein ritarillinen. Zapkilla ryhtyi ensi töikseen mittelemään Drellinin lossin kaksintaisteluareenan moninkertaisen ottelumestari Ughnashin kanssa. Taistelu oli pitkään tasaväkinen, mutta Zapkillan silmän välttäessä Ughnash hämäsi ja potkaisi paladinia rumasti polvitaipeeseen ja löi heti perään nyrkillä naamaan. Zapkilla oli hetkessä maassa taju kankaalla. Ottelun tulos ei kuitenkaan haitannut taikuri Faustusta ja varas Nortonia, jotka tienasivat vedonlyönnissä sievoisen summan, lyötyään vetoa Zapkillaa vastaan, luonnollisesti.
Zapkillan toettua seikkailijaryhmä suuntasi kohti etelää, tarkoituksenaan selvittää maan sisään vajonneen linnoituksen mysteereitä. Maan alle laskeuduttuaan retkikunta eteni kohti luolaston pohjoisosia mitelläkseen toistamiseen siellä lymyäviä goblineita vastaan. Voro Norton löysi pilarisalista useita (ilmeisesti tuoreita) ansoja ja alkoi purkaa niitä, mutta goblinit kuulivat purkamisesta syntyvän mekkalan ja lähtivät tutkimaan. Verisen lähitaistelun jälkeen maassa makasi kuusi kuollutta goblinia ja loput juoksivat karkuun.
Seikkailijat etenivät lännessä olevaan pyöreään valtaistuinsaliin, mutta goblinit olivat valmiina taistoon. Pienen taktisen perääntymisen jälkeen käytiin verinen taistelu ansoitetussa pylvässalissa, johon virtasi goblineita kaikista ilmansuunnista. Seikkailijat olivat kuitenkin voitokkaita ja murskasivat goblineiden kuninkaan joukkoineen. Valtaistuinsalista löytyi aarteita ja suoraan alaspäin johtava kuilu, jonka reunoilla kasvoi sairaalloisen näköisiä kasveja.
Päätettiin kuitenkin palata tukikohtaan, ennen kuin laskeuduttaisiin tutkimaan luolaston alempaa kerrosta. Koboldien tehtäväksi jäi vartioida kuilua kunnes seikkailijat taas palaisivat.
Kaupungissa vietetyn lepotauon jälkeen Alderagnimer, Robert, Cathrine, Norton, Faustus, Kyrass ja Zapkilla olivat taas valmiina seikkailemaan. Päätettiin suunnata takaisin tuttuun goblineiden vainoamaan luolastoon. Goblineiden kuninkaan valtaistuinsalista laskeuduttiin mystistä kuilua 80 jalkaa alaspäin. Alhaalla oli suuri kompostikasa ja sairaalloisen näköisiä kasveja hoitavia ruskeakaapuisia hahmoja. Pian oltiin jo taistelussa kahta luurankoa ja kuutta inhottavaa elävää risua vastaan. Haltijasamooja Alderagnimer kunnostautui hyppäämällä 60 jalan korkeudesta ja selviämällä hengissä.
Suuresta huoneesta jatkettiin eteenpäin pylvässaliin, jonka kummaltakin sivustolta kuului erilaisia työn ääniä. Varovaiset seikkailijat lähettivät Meepon turvaamaan selustaa, mutta pian Meepo juoksi kauhuissaan takaisin, kannoillaan kaksi valtavaa jättiläisrottaa ja suurikokoinen “mörköpeikko”. Lopulta piiritetyt sankarit voittivat taistelun, vaikka puolet joukosta painui jossakin vaiheessa maihin. Palattiin kaupunkiin lepäämään ja punomaan uusia sotasuunnitelmia.
Erämaasta ja maan alaisesta kaupungista löytyneiden mysteerien selvittämisen toivossa seikkailijat etsivät käsiinsä tietäjän. Kaupungista löytyi Illusionisti Malven -niminen resuinen taikuri. Utelias taikuri möi seikkailijoille useita taikaesineiden tunnistamiseen tarkoitettuja taikakääröjä ja toivotti heille hyvää matkaa.
Ryhmä suuntasi etelään tutkiakseen uudestaan maahan vajonnutta kaupunkia. Erämaahan siirryttäessä seikkailijaryhmän takaa näkyi jonkinlaista tarkemmin määrittelemätöntä liikettä, mutta muuten päivä sujui rauhallisesti. Päivän mittaan kuultiin myös suden ulvontaa edestä päin. Maassa olevalle halkeamalle päästyään seikkailijat näkivät sen luona suden, joka käyttäytyi oudosti. Susi hyökkäsi kimppuun, mutta se saatiin nopeasti surmattua. Kyrassin tutkiessa suden ruumista kuului ympäröivästä ruohikosta kuitenkin rosoisella äänellä lausuttu ukaasi: “Laskekaa aseenne ja antautukaa, niin säästämme henkenne!”.
Uljas ritari Zapkilla ei ollut halukas antautumaan, joten tilanne eskaloitui taisteluksi. Lopulta ruohikossa makasi kuolleena kolme seikkailijoita uhkailluttaa roistoa ja neljäs juoksi karkuun täyttä vauhtia. Rohkeat seikkailijat jatkoivat alas luolastoon, jossa laskeuduttiin toistamiseen kuilua pitkin alemmalle tasolle. Alhaalla olevan suurikokoisen huoneen pohjoisista osista kuului kammottavaa valitusta ja huutoa, joiden syytä lähdettiin kääpiö Robertin johdolla tutkimaan. Yhtäkkiä neljä ihmisen kaltaista, mutta harmaan niljakasta otusta kävi kiinni Robertiin ja Zapkillaan. Sankarit jähmettyivät aloilleen hirviöiden kosketuksesta. Tuntui kuin kaikki toivo olisi heitetty. Taikuri Faustus riensi kuitenkin apuun ja hyvin suunnattu taika pelasti (jälleen) seikkailijat hirvittävältä kohtalolta.
Tutkimusmatka jatkui etelään, josta löytyi jonkinlainen outo käärmeen kaltainen hohtavan kuuma peto. Peto saatiin vaivoin surmattua, jonka jälkeen taisteltiin vielä muutamia muita vihollisia vastaan ja suunnattiin sitten takaisin maan pinnalle. Kukaan ei kuollut, joten retki oli jonkinlainen menestys.