Kaupunkiseikkailujen johtamisesta

Olen kirjoittanut aikaisemminkin erilaisista peliproseduureista ja niiden sielunmaisemasta, mutta keskittynyt paljon enemmän vaikkapa heksaryömintään tai luolastokomppaukseen kuin kaupunkiseikkailuihin. Viime aikoina on kertynyt jonkin verran lisäkokemusta myös kaupunkipelaamisesta, perustuihan Shahar-kampanjamme kaupungissa ja sen alaisissa luolastoissa tapahtuvien seikkailujen vuorotteluun. Samalla pitkäikäinen mutta viime aikoina verkkaisesti edennyt Red Hand of Doom -moduulista lähtöisin oleva ja toistaiseksi nimetön kampanjamme… Continue reading Kaupunkiseikkailujen johtamisesta

Mitä opimme Dwimermountista?

Kirjoittelin kuukausi sitten Dwimmermount-kampanjamme päättymisestä pelaajahahmojen voittoon Turms Termaxista 111 pelikerran jälkeen. Juttelimme aiheesta Iimun kanssa ja totesimme että voisi olla kiinnostavaa pohtia vähän tarkemmin mitä kaikkea kampanjasta on tullut opittua. Tärkeää on mielestäni pohtia paitsi mitä olen saanut Dwimmermountista kotiin vietäväksi, mutta myös sitä, mitä kaikkea pelaajat ovat kampanjasta oppineet. Yksi tärkeimmistä asioista on… Continue reading Mitä opimme Dwimermountista?

Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin

Pelaajahahmot ovat saapuneet suurkaupunkiin, joka on kampanjasi keskipiste. Tunnelma on kosmopoliittinen, ja kaiken pitäisi olla mahdollista. Mutta miten pelissä saa synnytettyä mielikuvan vilisevästä suurkaupungista, jossa paikasta toiseen liikkuminen on aina potentiaalinen uuden seikkailun alku ja jossa joka paikka pursuaa salaisuuksia? Miten kaupungissa seikkailemista kuvaillaan ja minkälaisiin mekaniikkoihin kuvailun kannattaa pohjata? Miten pelimekaniikka synnyttää mielikuvan elävästä ja… Continue reading Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin

Kaupunkikampanjan vetäminen

Toisinaan ihmettelen miksei kukaan ole vieläkään julkaissut kunnollisia sääntöjä kaupunkikampanjoiden vetämiseen. Kaupungissa seikkaileminen tuntuisi olevan luolastovastinettaan paljon hankalammin toteutettavissa, ainakin jos se halutaan pitää pelimäisenä. Useimmissa julkaistuissa kaupunkiseikkailuissa on paljon enemmän pelinjohtajan päätäntävallan (ja siten ohjailun) alla: keitä eri paikoissa tavataan, onko paikasta toiseen liikkuessa vaara törmätä yllättäviin vastaantulijoihin, miten virkavalta reagoi pelaajahahmojen tekemisiin ja niin edelleen.… Continue reading Kaupunkikampanjan vetäminen

Ulkoilmakohtaamisista

Olen viime aikoina kursin kokoon taas uutta ulkoilmakohtaamistaulukkoa, mutta tällä kertaa ACKS:n sääntökirjan avulla. ACKS:n ulkoilmakohtaamistaulukot pohjautuvat D&D:n Moldvay/Cook-basic-sääntöihin, joten taulukoissa on aina olemassa potentiaalinen mahdollisuus kohdata vaikkapa lohikäärme tai 300 roistoa. Viesti on selkeä: jotkut vastukset eivät ole tarkoitettu voitettavaksi taistelussa. Kampanjamaailma on monimutkainen paikka ja pelaajien on käytettävä voiman lisäksi myös oveluutta, piileskelyä tai… Continue reading Ulkoilmakohtaamisista

Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuva kampanja 5/5

Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuva kampanja Osa viisi – satunnaiskohtaamiset Edistyneen Luolamestarin Opas on Limun ropellukset -blogin yritys kirjoittaa auki old-school-roolipelien johtamisessa tarvittavia käytänteitä. Se pohjaa Ilmarin kirjoittaman Aloittelevan Luolamestarin Oppaan pohdintaan ja neuvoihin, mutta käsittelee alkuun pääsemisen lisäksi myös pidempiaikaisen kampanjan ongelmia ja tarjoaa toivottavasti pohdittavaa myös sellaisille pelinjohtajille, joilla on jo enemmän kokemusta vyön alla. Edistyneen Luolamestarin… Continue reading Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuva kampanja 5/5

Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuva kampanja 4/5

Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuva kampanja Osa neljä – ulkoilmaseikkailut Aikaisemmissa Edistyneen Luolamestarin Oppaissa on pohdittu eri näkökulmista jatkuvan kampanjan vetämistä. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin dynaamisen luolaston ideaa ja luolaston taustalla olevaa mysteeriä peliä eteenpäin vievänä voimana. Toisessa osassa pohdittiin megaluolaston piirtämistä, erilaisia tarinan rakenteita ja luolaston sisältämiä “erikoisuuksia”. Kolmas osa käsitteli luolaston asukkeja, eli ei-pelaajahahmoja, erilaisia pahiksia ja… Continue reading Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuva kampanja 4/5

Aloittelevan Luolamestarin Opas: Ensimmäinen luolasto 3/3

Aloittelevan Luolamestarin Opas: Ensimmäinen luolasto Osa kolme – seikkaileminen luolastossa Aloittelevan Luolamestarin Oppaan aikaisemmissa osissa on jo tutustuttu taulukoiden merkitykseen ja luolaston piirtämisen. Nyt on aika seikkailla! Tällä kertaa tutustutaan pelinjohtamisen käytäntöihin. Aloitetaan ottamalla esiin kaikki tarpeellinen: piirtämäsi kartat, muistiinpanot, sääntökirjat, taulukot, listat, kyniä, suttupaperia ja tietysti nopat. Osa tai kaikki näistä voi olla tietokoneella, mutta ainakin… Continue reading Aloittelevan Luolamestarin Opas: Ensimmäinen luolasto 3/3

Satunnaiskohtaamiset heijastelevat ympäristöönsä

Satunnaiskohtamisten idea on monelle vieras. “Mitä se hyödyttää, että pelaajahahmot tasaisin väliajoin törmäävät taisteluihin erilaisia hirviöitä vastaan”, saattaa skeptikko kysyä itseltään? Jos käsitys satunnaiskohtaamisista on tämä, on niistä tietysti helppo luopua, niin ei mikään tule häiritsemään pelinjohtajan pelaajien varalla luomaa seikkailupolkua. Toisaalta kritiikissä voi olla kyse myös siitä, ettei ole ymmärretty satunnaiskohtaamisten logiikkaa. Kuten jo… Continue reading Satunnaiskohtaamiset heijastelevat ympäristöönsä

Hiekkalaatikon dynaamisuudesta

Olen aikaisemmin kirjoitellut aidosti dynaamisen hiekkalaatikkokampanjan toteuttamisen raskaudesta, lähinnä liittyen omaan torstaipeliimme Elsirin laaksoon. Kampanja etenee edelleen oikein mallikkaasti, mutta tuntuu jatkuvasti pelinjohtajan näkökulmasta liian staattiselta, sillä pelaajahahmoja ympäröivä maailma ei juurikaan muutu pelaajahahmoista riippumatta. Maailma vain ikään kuin odottaa hahmojen saapumista luokseen, jotta jonkinlainen muutosten sarja käynnistyisi. Toisin sanoen vain pelaajahahmojen toimet maailmassa johtavat muutoksiin.… Continue reading Hiekkalaatikon dynaamisuudesta