Kampanjaidea: Varjagien idäntiellä

Viikingit eivät tunnetusti tehneet kauppaa ja ryöstelleet vain lännessä, vaan myös idässä. Ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella varjageiksi kutsutut itäiset viikingit kehittelivät kauppareittejä halki Itä-Euroopan ja Venäjän kohti Mustaa merta, Kaspianmerta ja niiden rannoilla sijaitsevia suurkaupunkeja. Varjagit olivat tunnettuja sotaisuudestaan ja Konstantinopolissa, eli Miklagardissa, oli jopa pitkään heistä ja muista pohjalaisista koostuva henkivartiojoukkonsa, varjagikaarti. Paitsi mielenkiintoista historiallista faktaa,… Continue reading Kampanjaidea: Varjagien idäntiellä

Taksonominen fantasia

Fantasiaa on monenlaista. On satumaista tai arthuriaanista korkeafantasiaa, nihilististä Game of Thrones -fantasiaa, tolkieniläistä myytinrakennusta tai kielen ja mielen iloitteluun pohjaavaa Jack Vance -fantasiaa, vain joitakin mainitakseni. On myös kaukaa tunnistettavaa D&D-fantasiaa, jota usein syytetään ren faire -lähestymistavasta. Ren faire -fantasia on ikään kuin kevyesti kuorrutettua nykymenoa, jossa nykyajan moraaliin, talouteen ja sodankäyntiin liittyvät käsitykset ovat yhä voimissaan,… Continue reading Taksonominen fantasia

Kartat roolipeleissä

Olen aikamoinen karttafriikki. Jo nuorena totesin, että milteipä parhaita karttoja ovat ne, jotka kuvaavat kuvitteellisia paikkoja. Lapsuudessa tuli piirrettyä erilaisia karttoja miltei jatkuvasti, parhaimmillaan tai pahimmillaan yömyöhään peiton alla taskulampun valossa. Jo silloin syntyi hirviöitä täynnä olevia luolastokarttoja, mutta myös maailmankarttoja Tolkienin tyyliin. Myöhemmin erilaiset enemmän tai vähemmän realistiset “taistelukartat” veivät yhä enemmän aikaa ja houkuttelivat… Continue reading Kartat roolipeleissä

Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin

Pelaajahahmot ovat saapuneet suurkaupunkiin, joka on kampanjasi keskipiste. Tunnelma on kosmopoliittinen, ja kaiken pitäisi olla mahdollista. Mutta miten pelissä saa synnytettyä mielikuvan vilisevästä suurkaupungista, jossa paikasta toiseen liikkuminen on aina potentiaalinen uuden seikkailun alku ja jossa joka paikka pursuaa salaisuuksia? Miten kaupungissa seikkailemista kuvaillaan ja minkälaisiin mekaniikkoihin kuvailun kannattaa pohjata? Miten pelimekaniikka synnyttää mielikuvan elävästä ja… Continue reading Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin

Kyberpunk-kampanja

Onpas täällä ollut hiljaista jo pidemmän aikaa, johtuen ihan muista kiireistä. Paljon on kuitenkin juttuideoita valmiina, katsotaan saadaanko niitä julkaistua lähiaikoina. — Olen jo pidemmän aikaa haaveillut aloittavani uuden roolipelikampanjan, ainakin Conan-henkinen fantasia, korkeafantasia, scifi ja villi länsi ovat pyörineet mielessä. Viime aikoina kaikkein aktiivisimmin olen edistänyt kyberpunk-kampanjaa, nyt kun vuosi 2020 on lähestymässä kovaa… Continue reading Kyberpunk-kampanja

Kaupunkikampanjan vetäminen

Toisinaan ihmettelen miksei kukaan ole vieläkään julkaissut kunnollisia sääntöjä kaupunkikampanjoiden vetämiseen. Kaupungissa seikkaileminen tuntuisi olevan luolastovastinettaan paljon hankalammin toteutettavissa, ainakin jos se halutaan pitää pelimäisenä. Useimmissa julkaistuissa kaupunkiseikkailuissa on paljon enemmän pelinjohtajan päätäntävallan (ja siten ohjailun) alla: keitä eri paikoissa tavataan, onko paikasta toiseen liikkuessa vaara törmätä yllättäviin vastaantulijoihin, miten virkavalta reagoi pelaajahahmojen tekemisiin ja niin edelleen.… Continue reading Kaupunkikampanjan vetäminen

Hyvä roolipeli tarvitsee (ainakin) kahdenlaiset säännöt

Roolipelit ovat tunnetusti aika erityislaatuisia pelejä, jos ovat pelejä laisinkaan. Kun roolipelit ovat vuosien mittaan muuttuneet ja kehittyneet, unohtuu helposti että perinteisessä muodossaan ne ovat kuitenkin aika lähellä perinteisten pelien määritelmää. Luolastoseikkailuihin ja tutkimiseen pohjaavat D&D-tyyppiset pelit ovat melkein kuin mitä tahansa lautapelejä. Hahmoihin eläytyminen, pelinjohtajan rooli pelitapahtumien kehittäjänä ja yleinen sääntöihin liittyvä improvisointi vievät roolipelejä yhä… Continue reading Hyvä roolipeli tarvitsee (ainakin) kahdenlaiset säännöt

Ulkoilmakohtaamisista

Olen viime aikoina kursin kokoon taas uutta ulkoilmakohtaamistaulukkoa, mutta tällä kertaa ACKS:n sääntökirjan avulla. ACKS:n ulkoilmakohtaamistaulukot pohjautuvat D&D:n Moldvay/Cook-basic-sääntöihin, joten taulukoissa on aina olemassa potentiaalinen mahdollisuus kohdata vaikkapa lohikäärme tai 300 roistoa. Viesti on selkeä: jotkut vastukset eivät ole tarkoitettu voitettavaksi taistelussa. Kampanjamaailma on monimutkainen paikka ja pelaajien on käytettävä voiman lisäksi myös oveluutta, piileskelyä tai… Continue reading Ulkoilmakohtaamisista

Kaupankäynti fantasiaroolipeleissä

Kaupankäynti on yksi niistä asioista, joita perusroolipelit eivät oikein osaa ottaa huomioon, ainakaan mitenkään luonnollisen pelattavalla tasolla. Sen sijaan kaupankäynnin pelaamisesta muodostuu helposti, aivan kuten valtakuntien hallinnoimisesta, kirjanpidollisia harjoituksia. D&D:ssä ei ole sääntöjä kysynnän ja tarjonnan minkäänlaiselle mallintamiselle, joka johtaa aina välillä pieneen päänvaivaan, kun roolipelikampanja etenee siihen vaiheeseen, että pelaajilla on mahdollisuus muokata maailmaa… Continue reading Kaupankäynti fantasiaroolipeleissä

Hidden Kingdom

Erilaiset roolipelien vaihtoehtoiskehityskulut ovat kovin kiinnostavia. Viimeisin silmille pompannut esimerkki on New Rules Inc. -nimisen yrityksen vuonna 1983 julkaisema Hidden Kingdom, jota voisi kuvailla jonkinlaiseksi herooisen fantasian, kansansatujen ja Greg Staffordin Pendragonin sekoitukseksi. Hidden Kingdom ilmestyi alun perin pari vuotta Pendragonia ennen ja korosti kuuluisampaa vertailukohtaansa enemmän roolipelaamisen hiekkalaatikkoelementtejä. Se on erityisen yllättävää, kun pelin… Continue reading Hidden Kingdom