Olen viime aikoina kursin kokoon taas uutta ulkoilmakohtaamistaulukkoa, mutta tällä kertaa ACKS:n sääntökirjan avulla. ACKS:n ulkoilmakohtaamistaulukot pohjautuvat D&D:n Moldvay/Cook-basic-sääntöihin, joten taulukoissa on aina olemassa potentiaalinen mahdollisuus kohdata vaikkapa lohikäärme tai 300 roistoa.
Viesti on selkeä: jotkut vastukset eivät ole tarkoitettu voitettavaksi taistelussa. Kampanjamaailma on monimutkainen paikka ja pelaajien on käytettävä voiman lisäksi myös oveluutta, piileskelyä tai neuvottelukykyjään selviytyäkseen. Pelinjohtajan ei tarvitse miettiä mitä pelaajat kampanjassa tekevät, vaan rakennettava vaarallinen ja realistisen tuntuinen maailma.
Toinen hieno piirre ulkoilmakohtaamisissa on, että ne ovat harvoin skaalautuvia pelaajahahmojen tason mukaan. Alle 10-tason seikkailijoiden ei vain yksinkertaisesti kannata lähteä samoilemaan vuoristoon, sillä mahdollisuus kohdata 50 jääjättiä ja näiden jääkarhuseuralaiset on aivan liian suuri.
Kun vastukset ovat potentiaalisesti hengenvaarallisia, vaatii se myös pelaajilta uudenlaista lähestysmistapaa seikkailemiseen. Erämaassa kulkeminen on aina riski, joten pelaajien velvollisuudeksi jää punnita onko otettu riski verrannollinen saavutettaviin etuihin. Kannattaako oikeasti lähteä tutkimaan erämaahan osoittavaa aarrekarttaa vielä nyt, vai olisiko kenties syytä hankkia avuksi voimallisia taikaesineitä?
julkasehan sitte kanssa sun taulukot. ties vaikka ottaisin heti käyttöön!