Lohikäärmeet olivat ennen pieniä

Yleinen käsitys nykyisin tuntuu olevan se, että lohikäärmeet ovat valtavia ja hyvin vaarallisia otuksia. Siksi onkin jossakin määrin yllättävää, niin kuin Delta’s D&D Hotspot -blogi osoittaa, että ennen 1900-lukua lohikäärmeet esitettiin kuvataiteessa järjestään saman kokoisiksi kuin ihmiset, mutta pienemmiksi kuin hevoset. Toki sitäkin ennen oli kuvattu myös suuria lohikäärmeitä (mm. Fáfnir), mutta silti on silmiinpistävää… Continue reading Lohikäärmeet olivat ennen pieniä

Kuvitteellisten olentojen mahdottomuudesta

The New Yorkerissa on ajatuksia herättävä artikkeli kuvitteellisista olennoista, kuten mantikoreista, basiliskeista, aaveista ja lohikäärmeistä. Artikkeli herättelee ajattelemaan kuvitteelliseen liittämiämme uskomuksia hauskasti ja oivaltavasti. Ovatko jotkut kuvitteelliset olennot uskottavampia kuin toiset ja miksi? Miten kuvitteellisen uskottavuus syntyy, ja onko siinä mitään tavoiteltavaa? Eikä liene yllätys, että tämäkin pohdintaa koskee ihan yhtä lailla “höpsöjä haltijapelejä”! Kuvitteellisiin… Continue reading Kuvitteellisten olentojen mahdottomuudesta

Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin

Pelaajahahmot ovat saapuneet suurkaupunkiin, joka on kampanjasi keskipiste. Tunnelma on kosmopoliittinen, ja kaiken pitäisi olla mahdollista. Mutta miten pelissä saa synnytettyä mielikuvan vilisevästä suurkaupungista, jossa paikasta toiseen liikkuminen on aina potentiaalinen uuden seikkailun alku ja jossa joka paikka pursuaa salaisuuksia? Miten kaupungissa seikkailemista kuvaillaan ja minkälaisiin mekaniikkoihin kuvailun kannattaa pohjata? Miten pelimekaniikka synnyttää mielikuvan elävästä ja… Continue reading Satunnaiskohtaamisia kaupunkeihin