Vanha nörttiviisaus kuuluu että kaikki genret paranevat jos niihin lisää cthulhu-vaikuteita. Se pitää tietysti paikkansa myös roolipelien kohdalla: scifi-seikkailut paranevat jos avaruudessa väijyy Azathothin seuraajia siinä missä salapoliisitarinat mythos-vaikutteilla ovat niitä kaikkein parhaimpia. Vai ovatko? Ja päteekö sääntö vanhaan kunnon Dungeons & Dragonsiin?
Tekisi mieli sanoa että D&D Cthulhu-vaikutteilla on mahtavaa, mutta olen vähän epäileväinen. Suurin argumetti toteamusta vastaan on se, että cthulhu-hirviöt ovat loppujen lopuksi aika tylsiä. Ne ovat vain joukko toisiaan limaisempia lonkerokasoja, ilman mitään sen kummempia luonteenpiirteitä. Ei erikoishyökkäyksiä, ei kiinnostavia tapoja haastaa pelaajia, toisin kuin ikonisimmilla D&D-hirviöillä!
Shoggothilla on paljon kestopisteitä ja häijy hyökkäys, mutta siinä se sitten onkin. Sama pätee melkein kaikkiin muihinkin mythosolentoihin, sillä ne ovat lopulta vain pelkoa herättäviä lonkerokasoja. Poikkeuksiakin tietysti on. Ensimmäisenä mieleen tulevat Tindaloksen koirat, mutta suurin osa cthulhu-olennoista on hyvin samankaltaisia.
D&D:ssä hirviöt voivat aiheuttaa kauhua, mutta niiden täytyy tehdä se ominaisuuksiensa kautta. Ruostehirviö on pelaajien mielestä kammottava, vaikka koko konsepti aseita ja haarniskoita ruostuttavasta vyötiäisestä on aika huvittava. Samoin D&D:n klassiset epäkuolleet ovat level drain -ominaisuuksineen niitä kaikkein hirveimpiä, ihan eri tavalla kuin suurimmatkaan lonkerokasat.
“I rolled an unnatural 20”