Semper Initiativus Unumin Wayne Rossi kirjoittaa osuvasti humanoidiheimojen asemasta D&D:ssä. OSR:n parissahan on valloillaan näkemys, ettei vaniljanmakusia humanoideja kuten goblineita, örkkejä tai koboldeja kannattaa käyttää, koska pelaajat tuntevat ne, niiden ominaisuuden ja luonteenlaadun aivan liian hyvin. Niiden sijaan kannattaa vallitsevan käsityksen mukaan kehittää omia tai uusia vastustajia, jotka pääsevät yllättämään pelaajat myös sääntöpuolella.
Rossi kuitenkin perustelee kuinka klassiset humanoidit ovat edelleen ajankohtaisia ja hyvin käyttökelpoisia hirviöitä. Rossi ottaa esimerkiksi goblinit ja luo niille uudenlaisen “koukun”, joka tekee niiden kohtaamisesta taas tuoretta. Tässä versiossa goblinit tuntuvat tuoreella tavalla klassisilta satujen möröiltä. Rossin mukaan goblinit on ajettu pois keijumaasta ja ne ovat saapuneet ihmisten maailmaan piinaamaan. Niillä voi edelleen olla joitain keijumaisia yliluonnollisia kykyjä (eli ne ovat taas sääntöjen näkökulmasta kiinnostavia), mutta ehkä tärkeämpää on se, että niillä on myös oma kiinnostava historiansa ja peräti traaginen kohtalonsa.
Rossi osoittaa kuinka yksinkertaista hirviöiden uudelleenkuvitteleminen on. Goblin Punch -blogissa on tehty samanlaisia “uudelleentulkintoja” lukuisista klassisista hirviöistä ja roduista. Uudelleentulkinnat saavat kampanjan kuin kampanjan tuntumaan tuoreelta ja kiinnostavalta, vaikka vastassa olisivatkin vaniljahirviöt. Itselläni on samankaltainen ajatus klassisten hirviöiden palauttemiseksi lähemmäksi niiden mytologisia tai sadunomaisia lähtökohtia Pikkuruhtinaat-kampanjassa, mutta siitä lisää toisella kertaa!