Taannoinen roolipelisessio sai aikaan oivalluksen liittyen joihinkin D&D:n klassisiin hirviöihin, kuten illithideihin, medusoihin, efreeteihin ja demon boareihin. Nämä hirviöt ovat käytännössä kokonainen seikkailu omin päin, sillä niiden erikoiskyvyt antavat olettaa että hirviöt elävät tietynlaisessa ympäristössä. Medusan kohdalla olisi omituista jos otusta ei ympäröisi laaja patsaspuutarha aidon näköisine patsaineen, joten pelinjohtajan täytyy joko sellainen sisällyttää tai pohtia selitys sen puuttumiselle. Koska illithidit voivat käyttää vankeja tai vaikka ristille naulittuja puolikuolleita elävinä “valvontakameroina” ajatustenlukukykyjensä avulla, johtaa sen kaikenlaisiin makaabereihin seuraksiin.
Efreetit voivat puolestaan luoda metalleja, joten miksi ne eivät ympäröisi itseään (väliaikaisella) kulta-aarteella, jonka voivat tarjota seikkailijoille arvokkaiden toivomustensa sijaan. Koska demon boar voi lumota ihmisiä pysyvästi, lienee loogista että demon boarin lihavaa ihmismuotoa palvelee aivopesty orja-armeija. Yksi D&D:n mielenkiintoisimmista puolista onkin mielestäni tällaisten hirviöiden erikoisominaisuuksien kehitteleminen kokonaisiksi seikkailulokaatioiksi tai moduuleiksi asti.
Tämän kaltaisissa hirviöiden erityiskyvyissä on myös jotakin kollektiivista alitajuntaa hivelevää, perustuvathan ne runsaaseen satu-, kansanperinne- ja mytologia-aineistoon. Tällainen yhteisten mytologiatrooppien hyödyntäminen seikkailujen raaka-aineena on mielestäni aina hyvinkin perustelua, ovathan jaetut myytit tunnelmaltaan paljon vahvempia koska ne perustuvat syviin kulttuurisesti jaettuihin näkökantoihin. Koska hirviöiden erityiskyvyt on pitkälti jo määritelty, jää pelinjohtajan tehtäväksi monesti vain varioida tuttua trooppia jotenkin yllättävällä tavalla. Sekin on jo itsessään kiinnostavaa!