Blood Bowl on yksi niistä peleistä, jotka ovat kulkeneet mukanani jo melkein 30 vuotta, vaikken siinä koskaan ole hyvä ollutkaan. “Blood Bowlin” pelaaminen alkoi 90-luvun taitteessa, kun pelasimme HeroQuestin miniatyyreillä ja laudalla omaa käsitystämme kiehtovasta “fantasiajalkapallosta”. Varsinaista Blood Bowlia ei oltu tässä vaiheessa vielä nähty, mutta pelistä kerrottujen tarinoiden perusteella oli varsin helppo luoda oma versio siitä.
Oikea Blood Bowl tuli mukaan pari vuotta myöhemmin ja sitä pelattiin jonkin verran samoihin aikoihin muiden Games Workshopin pelien kanssa. Kyseessä oli toinen laitos pelistä, jossa oli älyttömän hienot muoviset joukkuebannerit sijoitettavaksi styroksisen kentän päätyihin! Pelasin usein kääpiöillä, joiden katujyrällä oli kiva litistää örkkejä ja muita. Muita suosikkeja olivat kaaosjoukkueet ja ylipäänsä kaikki suurikokoisemmat möröt.
Blood Bowlin idea on niin älyttömän puhutteleva, ettei ole ihme että peli on nauttinut jonkinasteista suosiota koko historiansa ajan. Se on yksinkertaisuudestaan huolimatta kuitenkin aika hidastempoinen, joka varmaankin vaikutti siihen ettei peliä tullut nuorena pelattua läheskään niin paljon kuin esim. Space Hulkia tai Advanced HeroQuestia. Sääntöjen hitaus johtaa edelleen siihen, että yhdessä pelissä menee hyvässäkin tapauksessa yli tunti ja helposti kolmekin. Se on nopeatempoiselle urheilupelille liikaa!
Blood Bowlin kaltainen peli vaatisi siis huomattavasti nopeampaa tempoa ja olenkin kateellisena tutkaillut tuttujen pelimiesten Jussin ja Jyrkin modifikaatiota pelistä. Toverukset ovat pelanneet omaa versiotaan yhtäjaksoisesti jo melkein 30 vuotta, jona aikana on pelattu ilmeisesti satoja ellei tuhansia pelejä. Kaksikon nopeutetulla systeemillä yhdessä matsissa menee huomattavasti vähemmän aikaa, sillä joukkueet ovat pienempiä ja tempo huomattavasti nopeampi. Näin onkin saatu pelattua kymmeniä kausia omaa liigaa, joten Jussin ja Jyrkin versio on kiinnostava esimerkki äärimmäisyyksiin viedystä lautapelin modifikaatiosta…
Blood Bowlia on sen hitaudesta huolimatta tullut pelattua myös aikuisiällä. Olen kuitenkin kerta toisen jälkeen joutunut myöntämään olevani siinä aika huono. Maalin tekeminen pelissä on vähintäänkin hankalaa, ja jos ei tyydy vain mättämään vastustajan pelaajia (joka on tietysti siistiä sekin!), täytyy opiskella ja harjoitella vaikka kuinka. Ehkäpä sen vuoksi olen viehättynyt vähän erikoisemmista joukkueista ja niillä vihollisen hämmentämisestä. 2000-luvun alun liigassa pelasinkin pitkään goblineita, kunnes liiga sitten aikataulusyistä jossain vaiheessa lopahti.
Nykytekniikka ratkaisee kuitenkin myös aikatauluongelmat! Olemme paraikaa pistämässä pystyyn uutta pikkuliigaa loistavan FUMBBL-verkkopalvelun päälle. FUMBBL vaatii jonkin verran säätämistä että siihen pääsee sisälle, mutta sen jälkeen käytössä on erittäin monipuolinen ja toimiva tapa pelata. FUMBBL hoitaa mm. automaattisesti liigan kirjanpidon ja joukkueiden etenemisen. Lisäksi systeemissä on mahdollista katsoa muiden joukkueiden otteluita, joka on iso plussa sekin. Ja kun mukana on käytännössä kaikki Blood Bowlin joukkueet, on kyseessä selkeästi paras tapa pelata fantasiajalkapalloa tietokoneella.
Alkavassa liigassa minun on tarkoitus pelata liskomiehiä, joilta löytyy sekä lihasta että nopeutta. Ainoa ongelma liskomiehillä on taitojen puute, ja olenkin saanut oppia kantapään kautta ettei voimaylivoima välttämättä johda voittoon jos vastustajalta löytyy blockia ja sen suuntaista taitoa. Täytyykin ruveta suunnittelemaan pelaajien kokemuspisteiden käyttöä entistä tarkemmin. Lihaksikkaista mutta kömpelöistä sauruksista voi rakentaa aika päteviä blitzereitä, jos vain viitsii optimoida pelaajien kehittymistä.