Kirjoittelin eilen strategiapelien kiinnostavuudesta ja viime aikojen kiinnostuksen kohteestani Strategic Commandista, joten toinenkin sotapelikirjoitus menee hyvin samaan sumaan. Tälläkin kertaa kyseessä on toiseen maailmansotaan sijoittuva peli, mutta tällä kertaa lautapeli. Triumph & Tragedy on toista maailmansotaa käsittelevä GMT:n lautapeli, jota olemme jauhaneet lähinnä Samun ja Topin kanssa. Kuten todettua, ovat useimmat strategiapelit verisiä kahden pelaajan kokemuksia, joissa armoa ei tunneta eikä anota. Sitten on onneksi myös muunlaisia pelejä, kuten kolmen pelaajan Triumph & Tragedy, jotka yllättävät tuoreella näkökulmallaan.
Triumph & Tragedy on kolmen hengen mallinnos toisesta maailmansodasta, jossa yksi pelaaja ohjaa länsiliittoutuneita, toinen Neuvostoliittoa ja kolmas akselivaltoja. “Uutta” pelissä on nimenomaan konfliktin näkeminen kolmen osapuolen ja maailmankatsomuksen välisenä yhteydenottona, eikä liittoutuneiden ja akselivaltojen välisenä kahden osapuolen konfliktina. Kolmen hengen pelissä syntyy paljon enemmän “emergenttiä” sisältöä, kun kaikki yrittävät parhaan mukaan voittaa, eikä historiallisia tapahtumia välttämättä kunnioiteta kun voitto kiiltää mielessä.
Triumph & Tragedy on ennen kaikkea hiekkalaatikko, joka ei pakota pelaajiaan toistamaan todellisen toisen maailmansodan tapahtumia, vaan antaa mahdollisuuden muokata historiaa uudelleen. Mekaniikoiltaan peli on yksinkertainen, mutta kestää silti kokonaisen päivän. Pelilauta on jaettu noin Benelux-maiden, Preussin tai Baltian-maiden kokoisiin alueisiin, joiden välillä siirrellään GMT:n peleille tyypillisesti pystyssä olevia, joukkojen yksityiskohdat salassa pitäviä, yksiköitä, kuten tankkeja, jalkaväkeä, lentokoneita tai erilaisia laivoja.
Tähän mennessä olen pelannut kymmenkunta peliä, joista yhdeksän “virallisen” liigamme sisällä. Virallisista peleistä suurin osa on mennyt Neuvostoliitolle, riippumatta siitä kuka kulloinkin on ollut ohjaksissa. Saksakin on viime aikoina voittanut aika hyvällä todennäköisyydellä, kun olemme tajunneet tavoitella muutakin kuin täydellistä sotilaallista voittoa. Länsiliittoutuneilla tilanne on vähän eri, eikä voittojakaan ole tainnut siunaantua kuin yksi. Se kertoo etupainotteisesta pelityylistämme, jossa Neuvostoliitto ja Saksa kiistelevät voitosta jo ennen vuotta 1940. Sitä pidemmät pelit tuppaavat menemään Neuvostoliitolle, kun selkeä maahyökkäys akselivaltojen sydänmaille on paljon helpompi toteuttaa kuin maihinnousu Eurooppaan.
Yksinkertaisten peruselementtien varaan rakennettu peli tarjoaa paljon mahdollisuuksia kokeiluun, mutta myös yllätyksiä. Oma salamaiskuni Neuvostoliittoon toi yhden voiton kolmessa tunnissa, kun peli kestää muuten keskimäärin noin 6 – 10 tuntia. Vielä on kokeilematta täysipainoinen panostus atomiteknologiaan, joka sekin on varmaan ihan pätevä tapa tavoitella voittoa. Pelistä tuleekin tavallaan mieleen Uwe Rosenbergin Agricola, joka tarjoaa lukemattomia tapoja lähestyä maanviljelystä. Samalla tavalla Triumph & Tragedy tarjoaa kymmeniä ellei satoja polkuja voittoon, jotka tietysti kaikki pitää vielä optimoida suhteessa kahden muun pelaajan valintoihin. Kiinnostavaa lienee myös se, että pelikertojen kertyessä peliporukkamme pelaa yhä “historiallisemmin”, eli seurailee valinnoissaan todellisia historian tapahtumia.
Triumph & Tragedy on erinomainen peli, josta en juurikaan muuttaisi mitään. Ihan vähän häiritsee pelin teknologioiden aika pieni rooli, mutta se toisaalta pitää huolta pelitasapainosta, kun kukaan ei voi lähteä omiin sfääreihinsä teknologiaetumatkan turvin. Oikeastaan ainoa “pakollinen” teknologia on jalkaväkeä parantava rocket artillery, jonka saaminen vaikuttaa etenkin itärintaman kohtaloon. Myös pelin pituus on välillä vähän ongelmallinen, joten kahdeksan tunnin pelin jakaminen kahdelle tai kolmelle illalle voi olla ihan järkevää…