Dwimmermount-kampanjamme on ollut koko syksyn pelitauolla. Parin viikon päästä peli taas jatkuu, joten ajattelin hieman palauttaa mieleen Dwimmermountin menneitä tapahtumia ennen jatkoa. Tähän mennessä olen ehtinyt peluuttamaan 15 pelikertaa ja Topi minua ennen parikymmentä, joten materiaalia kyllä on. Materiaali ei lopu myöskään jatkossa, sillä jos pelaajat eivät keksi mitään yllättävää, pitäisi pelattavaa olla ainakin saman verran lisää…
“Puhdistuveljet” tauolle siirryttäessä: Svennis (fighter 5), Jeera (bladedancer 6), Fjaal (mage 5), Frobozz (mage 5), Frida (dwarven vaultguard 4), Feynord (elven paladin 5), Meloz (NPC cleric 4).
—
Puhdistusveljet olivat “kostaneet” sammakkomiehille (eli teurastaneet ne ilman syytä), jonka jälkeen oli lähdetty taikojen voimistamina tutkimaan kerrosta. Ylöspäin johtavien portaiden luona tavattuja noviisiseikkailjoita varoiteltiin luolaston vaaroista. Noviisien lähdettyä takaisin yläkertaan naulattiin ylös johtava ovi umpeen. Kun sitten palattiin kuulustelemaan sammakoiden pappia, huomattiin että otus oli jollakin tavalla päässyt vapaaksi vahvoista rautakahleistaan. Kuka saattoi olla vapauttamisen takana?
Seikkailijat päättivät jatkaa sammakkomiesten temppelin ympäristön tutkimista. Raivattiin kulkuväylä myrkyllisten sienien täyttämän huoneen halki ja lähdettiin kohti pohjoista. Sieltä löytyi jonkinlaisia azothin käsittelyyn tarkoitettuja laitteita, mutta niitä ei saatu toimimaan. Ilmeisesti ne eivät saaneet virtaa? Tutkimusten jatkuessa tultiin huoneeseen, jonka keskellä oli kahden patsaan välissä jonkinlainen voimakenttä. Patsaita kääntämällä kenttä saatiin sammutettua ja päästiin sen toiselle puolelle. Toisella puolella oli käynti varastohuoneeseen. Varastohuoneen kahden tusinan metallitynnyrin joukossa oli yksi, joka oli täytetty piripintaan azothilla. Seikkailija kiljuivat riemusta: tämä tekisi heistä rikkaita!
Arvokas lasti laitettiin parempaan talteen bag of holdingiin. Laukussa polttelevasta omaisuudesta huolimatta uskallettiin vielä jatkaa pidemmälle. Löytyi jonkinlainen kirjasto, jonka laitteilla olisi ilmeisesti mahdollista tutkia aikaisemmin löytyneitä hopeakiekkoja. Muutamaa selailtiin, mutta kaikkien läpikäyminen olisi niin pitkä prosessi että se saisi odottaa. Selvää oli kuitenkin, että Dwimmermountin historia oli pidempi kuin mitä oltiin uskottu. Jossakin vaiheessa tänne täytyisi palata ja selvittää kaikki luolaston mysteerit. Nyt ei ollut kuitenkaan sen aika.
Matka jatkui outoon pyramidihuoneeseen. Huoneen keskellä olevaa mustaa pyramidia ei kuitenkaan uskallettu sen kummemmin vaurioittaa, vaikka sen pinnassa oli jo ennestään lyömäjälkiä. Tultiin risteykseen, josta käännyttiin länteen päin. Siellä oli portaat ylöspäin ja outo musta huone, jonka seinät heijastelivat valoa siinä määrin, että osa seikkailijoista sokeutui.
Risteyksestä jatkettiin pohjoiseen, josta löytyi isokokoinen huone täynnä erilaisia hallintakoneita. Tutkittuaan koneita Frobozz oli vakuuttunut siitä, että insinöörin sauvan avulla olisi mahdollista avata kaksikin erillistä raskasta suojaovea. Päätetiin avata ovista lähempi. Työntämällä värisevä (!) insinöörin sauva koneiston reikään aukesi huoneen itäseinällä salaovi. Oven takana oli jonkinlainen luonnonluola, joka oli täynnää azothia. Luolan takaseinää ei erottanut. Oli isketty kultasuoneen!
Salaovi suljettiin ja peitettiin kaikki jäljet täällä käynnistä. Vielä ei ollut aika alkaa keräämään mystistä azothia. Yksi tynnyrillinen riittäisi mainiosti, joten päätettiin palata takaisin risteykseen. Idässä päin olevan suljetun oven takaa kuului vikisevää keskustelua. Ovi lyötiin sisään ja päädyttiin taistoon rottaihmisiä vastaan. Rottaihmiset pakenivat nopeasti paikalta alaspäin, mutta taistelun äänet houkuttelivat paikalle myös Taifonin nyrkit, jotka olivat seuranneet Puhdistusveljien jälkiä jo pidemmän aikaa. Pelättiin että taifonilaisetkin saisivat selville azothin sijainnin, joten Svennis alkoi syöttää kilpailijoille pajunköyttä alhaalla odottavista aarteista. Taifonilaiset lähtivät alaspäin rottien perässä ja Puhdistusveljet kiireen vilkkaa ylöspäin.
Päätettiin mennä ulos takaoven kautta että vältettäisiin tyrannin sotilaat ja ettei tarvitsisi maksaa veroa. Kierrettiin Muntburg kaukaa ja lähdettiin kohti pääkaupunki Adamasia. Suuressa kaupungissa yritettiin ensin lähestyä akatemian johtajaa myyntiaikeissa, mutta tämä ei uskonut entisiä oppilaitaan Frobozzia ja Fjaalia, vaan väitti näitä huijareiksi. Kun tämä suunnitelma ei onnistunut, päätettiin mennä alkemisti Darianten puheille.
Pitkien neuvotteluiden jälkeen Dariante suostui ostamaan tynnyrillisen azothia 20 000 kultapalalla. Summa oli vain murto-osa azothin katukauppahinnasta, mutta silti valtava ja (mikä tärkeintä) oikeutti pelaajat saamaan saman verran kokemuspisteitä. Reissu luolaston uumeniin oli ollut menestys!