Limun ropellukset porskuttaa vastoin kaikki todennäköisyyksiä! Puolentoista vuoden aikana on syntynyt jo 150 blogikirjoitusta, lähinnä roolipeleihin ja -pelaamiseen liittyvistä aiheista. Blogi lähti liikkeelle puolitoista vuotta sitten, eräänlaisena Facebook-peliyhteisön jatkumona ja sen aikaisen verkossa pelattavan punalaatikko-kampanja Tuomion luolaston verkkoyhteisönä. Tuomion luolasto ajautui sittemmin tauolle, mutta blogin päivittäminen se vain jatkuu.
Olen kuluneen vuoden aikana yrittänyt hieman avata kahden kasvokkain pelattavan roolipelikampanjani, Dwimmermountin ja Elsirin laakson, taustoja ja tavoitteita. Lähinnä kirjoitukset ovat olleet jonkin yksittäisen roolipeleihin liittyvään asian tai ilmiön märehtimistä. Mietin asioita usein sääntöjen ja rakenteiden kautta, varmasti välillä liiankin paljon. Läpi blogin historian on minulle kantavana juttuna ollut roolipelien (uudelleen)ymmärtäminen niiden historian kautta. Miksi pelaamme miten pelaamme? Miksi seikkailut sijoittuvat luolastoihin? Miksi pelit ovat ennen olleet erilaisia?
Tällä hetkellä omassa pelaamisessa ajankohtaisinta on uusi seikkailuympäristö, Viiden pennin ruhtinaat, josta kirjoitan lisää heti kun saisin päätettyä millä systeemillä se toimii. Projektin pääpaino on “pelkän” luolastokoluamisen lisäksi ritareiden ja hallitsijoiden välisillä poliittisilla suhteilla. Yritän tehdä pelaajahahmoille erityisen helpoksi ja luontevaksi siirtyä vaeltelevista ritareista linnanherroiksi ja näin osaksi valtakunnan poliittista peliä. Mistään Pendragonista tai Hârnmasterista ei kuitenkaan ole kyse, vaan ihan perinteisestä D&D:stä, mutta vähän eri painotuksin.
Välillä ihmettelen miten jaksan päivittää blogia ja pelata näinkin paljon. Alkuun minulla tuntui olevan palava pakko yrittää ymmärtää pelaamisen historiaa ja ilmiöitä, varsinkin harrastuksen historian aikana tapahtuneita muutoksia. Nyttemmin pääpaino on siirtynyt yksityiskohtien pohdintaan, tai kulloinkin tärkeiltä tuntuvien teemojen avaamiseen. Pelaamisessa ja kampanjan suunnittelussa on kyse myös oman mielikuvituksen pitämisestä hengissä, siitä että raskaan työpäivän päätteeksi tekee jotakin muuta kuin tuijottaa telkkaria tai pelaa valmiiksi käsikirjoitettuja tietokonepelejä. Miksi ei pelaisi, jos siitä kuitenkin eniten tykkää?
Onhan tää heittämällä paras ropeloki tällä hetkellä 🙂
Muitakin hyviä on, mutta ei ole yhtään suomeksi näin usein näin hyviä tekstejä sisältävää sivua, edes pelilaudan loki, kun se on nyt ollut niin hiljainen.