Ryhmä rohkeita (vai ahneita?) seikkailijoita on saapunut Elsirin laakson länsiosissa sijaitsevaan Drellinin lossin kyläpahaseen. Kaupunki ja sitä ympäröivä paronikunta on juuri luovutettu läänityksenä hobgoblineita vastaan käydyssä sodassa ansioituneille sotureille ja taikureille, jotka nyt hallitsevat paronikuntaansa ja toivovat sen laajentuvan.
Kaupunkiin saapuneeseen joukkoon kuuluu seitsemän sankaria: huono-onninen varas Norton, pappi Kyrass, häikäilemätön taikuri Faustus, heiveröinen druidi Cathrian, samooja Alderagnimer, kiukkuinen kääpiö Robert ja sinisilmäinen ritari Zapkilla. Yhdessä he ovat ryhtyneet tutkimaan kaupungin ympärille levittäytyvää erämaata paronikunnan hallitsijoiden lupaaman palkkion toiveessa.
—
Seikkailijat lähtivät tutkimaan laaksoa alati kasvavasta Drellinin lossin kaupungista. Tällä kertaa ei tahdottu palata maahan vajonneeseen kaupunkiin, vaan päätettiin samoilla tutkimaan laakson muita osia. Matkan ensimmäisenä etappina oli uusi maanviljelysalue Drellinin lossista lounaaseen. Sieltä löytyi yksinäinen riimukivi, joka nostettiin työllä ja tuskalla pystyyn, mutta kiven tarkoituksesta ei päästy yksimielisyyteen. Tutkimusten jälkeen kivi jätettiin oman onnensa nojaan ja jatkettiin matkaa kohti etelässä siintäviä tasankoja.
Tasangolta löytyi outo mattamusta kahdeksankulmainen rakennus. Siitä ei kuitenkaan saatu selville mitään muuta kuin että sen läntisellä sivustalla oli oviaukon muotoinen maaginen kenttä. Ryhmällä olisi sattumalta ollut käytössään yksi taikaoven mahdollisesti avaava loitsukäärö, mutta pelko rakennelman sisään jäämisestä esti sen ottamista käyttöön. Neuvotteluiden ja rakennuksen katolla kiipeilyn jälkeen päätettiin jatkaa matkaa pientä polkua pitkin lounaaseen.
Muutaman tunnin vaeltamisen jälkeen polulla näkyi makaavan neljä kuollutta hevosta ja yksi ihminen. Hevosten luokse kuljettaessa niiden ruhojen sisältä ryntäsi kimppuun jättiläismäisiä tuhatjalkaisia. Taistelu oli kuitenkin nopeasti ohitse ja kuolon kenttää alettiin tutkia tarkemmin. Loistava jäljittäjä Alderagnimer tutki ympäröivää maastoa, ja totesi että paikalta oli otettu kolme vankia, joita oli sen jälkeen lähdetty viemään lounaaseen päin.
Seikkailijat päättivät lähteä seuraamaan jälkiä ja saapuivat illan suussa rauniotornin luokse. Tornissa ei näkynyt elon merkkejä, joten päätettiin hiipiä sisälle. Torni oli tyhjillään, mutta sen kellarista löytyi synkkä krypta. Kryptaa tutkittaessa kimppuun hyökkäsi kammottavia epäkuolleita, jotka yrittivät kuristaa seikkailijat. Osa miehistä lähti pakoon, mutta loput saivat taltutettua elävät kuolleet. Tutkimusten jatkuessa hautaholveista löytyi merkittävä aarre.
Myös rauniotornin yläkerran hormista löytyi jonkinlainen kätkö, jossa oli salaperäinen viesti. Pimenevässä yössä alkoi sataa ja lopen uupuneet seikkailijat päättivät käydä lepäämään aavemaiseen torniin. Vartiomies oli torkkua vartiopaikalleen, mutta pysyi onneksi hereillä, sillä pimeydessä näkyi kaksi tornia lähestyvää lyhtyä. Vartiomies herätti toverinsa ja käytiin väijymään lähestyviä hahmoja. Kävi ilmi että joukko roistoja oli tulossa tornille pitelemään sadetta. Seurasi verinen taistelu, mutta lopulta yllätetyt roistot antautuivat. Faustus kuulusteli rosvojen johtajaa, joka kertoi roistojen palvelean Hirvaslordi-nimistä rosvopäällikköä. Vangit päätettiin viedä tuomiolle Drellinin lossille, jossa nämä seuraavana päivänä hirtettiin.
Lyhyen levon jälkeen ryhmä oli jälleen koolla ja valmiina lähtemään erämaahan. Rikastumisen toivossa seudulle saapunut Oggnogg-niminen äreä puoliörkki lyöttäytyi ryhmän mukaan. Matkaan valmistautuessa tavattiin myös Mosem Bitum -niminen kääpiö, joka oli halukas palkkaamaan apureita länteen suuntautuvalle tutkimusretkelle. Räävitön kääpiö oli vakuuttunut että erämaasta löytyisi muinainen Khundrukarin kääpiölinnoitus, jonka örkit olivat vuosia aikaisemmin valloittaneet.
Palkkaneuvotteluiden jälkeen seikkailijat päättivät lähteä Mosemin matkaan, joten siirryttiin lossilla Elsir-joen ylitse. Joen toisella puolella löydettiin karrelle palanut maatalo, jota päätettiin tutkia. Oggnog-puoliörkki astui (tyhmän)rohkeasti sisälle ja jähmettyi oitis aloilleen. Samassa talosta kuului pilkallista naurua, kun taloon piiloutuneet hobgoblinit ottivat Oggnogin vangiksi ja yrittivät panttivankinsa avulla kiristää muilta rahaa ja ruokaa. Neuvokkaalla suunnitelmalla (eli tappelulla) Oggnogg saatiin kuitenkin pelastettua julmilta otuksilta, samoin tämän suurkirves, jonka hobgoblinit uhkasivat viedä mukanaan.
Päätettiin jatkaa matkaa lounaaseen, josta löytyi ihmeellinen luiden peittämä tasanko. Luukasaa ei uskallettu tutkia vaan jatkettiin matkaa viinirypäleköynösten peittämälle alueelle. Viinirypäleistä kirvonnut innostus kuitenkin laantui nopeasti kun pimenevästä yöstä alkoi kuulua aavemaista lasten laulua. Seikkailijoiden jähmettyessä kuuntelemaan, kuului pimeästä hento ääni, joka lauloi iloisesti “poimivansa ihmisten silmiä”. Pian pimeästä lähestyi iloisesti hyppeleviä lapsen kaltaisia hahmoja, mutta demoniset metsähenget saatiin kuitenkin karkoitettua ilman yhdenkään silmän menetystä.
Alueelta haluttiin kuitenkin nopeasti pois ja matka jatkui yötä vasten Elsir-joen reunaa pitkin. Kuutamossa saavuttiin oudolle dryadin asuttamalle puulle. Dryadi kertoi tarinoita ympäröivästä Noitametsästä ja sen metsänhengistä, mutta myös seudulla liikkuvista roistoista. Tietojen valossa päätettiin välttää tietä pitkin lähestyviä lyhtyjä, joita epäiltiin roistojen kantamiksi, sillä dryadin kertomuksen mukaan roistoja oli monikymmenpäinen ryhmä. Yön pimeydessä siirtyttiin sitten pakoon pohjoisessa oleville kukkuloille ja siitä edelleen kohti Khundrukar-vuorta, joka löytyi viimein jättiläismetsän siimeksestä. Yksinäinen hampaan muotoinen vuori hallitsi ympäristöään ja vuoren rinnettä nousi ylöspäin kääpiöiden valmistama tie.
Päätettiin käydä lepäämään muutaman kilometrin päähän vuoresta. Levon jälkeen lähdettiin kiipeämään vuoren rinnettä ylös johtavaa kääpiötietä. Tien yläpäässä törmättiin kuitenkin muutamiin örkkeihin, jotka tähystivät alas laaksoon kyllästyneen oloisina. Örkit päästiin yllättämään, mutta ei ennen kuin ne ehtivät antaa hälytyksen: nyt alkoi tapahtua!
Kääpiölinnoituksen pääovelle juoksevat sankarit joutuivat piilossa olevista ampuma-aukoista tulevaan nuolisateeseen, mutta ehtivät viime hetkellä tarttumaan kiinni linnoituksen raskaista tammiovista. Kyrass päätti vaikeuttaa juosimiesten työtä loitsimallaan sumupilvellä, samalla kun ovea kangettiin auki örkkien vastusteluista huolimatta. Oven vihdoin auetessa rynnättiin sisälle, mutta sumupilven keskellä kääpiö Mosem Bitum otti harha-askeleen ja putosi syvään rotkoon kuolemaansa.
Ensimmäinen taistelu vuorella oli voitettu, mutta vihollisten ääniä kuului kaikkialta linnoituksesta. Sankarit päättivät lähteä vetäytymään, sillä kamppailu kokonaista örkkiheimoa vastaan epäsuotuisassa ympäristössä ei enää tullut kysymykseen. Kilpimuurien suojissa päästiin alas vuorelta ja lähdettiin pitkälle kotimatkalle. Yön laskeutuessa kuului kuitenkin louhikosta rytmikästä rummutusta. Alderagnimer hiipi lähemmäksi ja näki pienessä laaksossa hirvittävän otuksen, joka hakkasi luunuijalla ympärilleen levitettyjä pääkalloja.
Hetken päästä otus alkoi haistelemaan kiinnostuneena: se oli ilmeisesti saanut hajujäljen onnettomista seikkailijoista. Otuksen liikkuessa lähemmäksi päätettiin uhrata ryhmän ruokatarpeita uskollisesti kuljettanut muuli. Takaa kuului kuinka muuli revittiin kappaleiksi ja seikkailijat lähtivät pinkomaan kohti kodin turvaa.