Olen syksyn mittaan kirjoitellut muutamista ruotsalaisista roolipeleistä, mutta yksi peli on jäänyt käsittelemättä, nimittäin legendaarinen Drakar och Demoner (DoD). DoD on monella tapaa ruotsalaispelien kruununjalokivi. Äventyrsspeletin ensimmäisen kerran vuonna 1982 julkaisemasta roolipelistä tuli nopeasti kokonaisen teinipoikasukupolven läpäissyt ilmiö Ruotsissa, jota muistellaan edelleen lämpimästi ruotsalaisissa pelipiireissä. DoD:n ikonisin versio lienee vuoden 1984 toinen laitos, jonka kannessa komeilee Michael Whelanin upea Elric-maalaus, mutta peli on jäänyt elämään myös sen jälkeen. Tähän mennessä on ilmestynyt laskutavasta riippuen seitsemän tai kymmenen laitosta, joista viimeisinpänä RiotMindsin julkaisema paranneltu versio toisesta laitoksesta Kickstarter-kampanjan myötä 2016.
DoD:n valtava vaikutus ruotsalaiseen kulttuurin on kartoitettu hienosti Äventyrsspeletin upeassa kahvipöytähistoriikissa Äventyrsspel – Bland Mutanter, Drakar och Demoner (2015), jota suosittelen lämpimästi. Historiikki käy lävitse yrityksen keskeiset julkaisut upean kuvituksen, suunnittelumateriaalin ja tekijöiden runsaiden kommenttien kera. Lainasin historiikin paikallisesta kirjastosta, kuten myös RiotMindsin vuonna 2000 julkaiseman DoD:n kuudennen laitoksen. Lisäksi olen hypistellyt alkuperäistä G5-kokoista pelilaatikkoa sisältöineen. Tämä ei siis ole pelaamisen perustuva arvostelu, enkä edes tunne pelin alkuperäisiä laitoksia kovinkaan hyvin. Yritän tässä kuitenkin hieman purkaa pelin aiheuttamia tuntemuksia ja kerrata sen historiaa muillekin.
DoD oli alun perin Steve Perrinin kehittämän Basic Role-Playingin käännös, jota kuitenkin muokattiin alusta asti Ruotsin markkinoille. Erikoinen linkki perustuu siihen, että Äventyrsspeletin pitkäaikainen toimitusjohtaja Fredrik Malmberg sattui työskentelemään Chaosiumilla 1980-luvun alussa. Tästä osittain sattumanvaraisesta seikasta johtuen ruotsalaiset siis pelasivat 80-luvulla D&D:n sijaan DoD:tä, joka on tietysti vaikuttanut ruotsalaiseen roolipelikulttuurin valtavasti. Ajan myötä DoD on muuttunut lähemmäksi D&D:tä, niin että siinä on nykyisin hahmoluokkajärjestelmä ja paljon muutakin D&D:stä lainattua. Se on kuitenkin edelleen lähempänä Suomessa erittäin suosittua RuneQuestia kuin D&D:tä, joten siinä mielessä ruotsalaisella ja suomalaisella pelaamisella on paljon yhteistä.
Systeemi perustuu seitsemään perusominaisuuteen, eli voimaan (styrka), kestävyyteen (fysik), kokoon (storlek), älyyn (intelligens), psyykkiseen voimaan (psykisk kraft), ketteryyteen (smidighet) ja karimaan (karisma). Lisäksi kaikilla hahmoilla on jokin ammatti, eli joko kauppias, velho, ritari, varas, munkki, samooja, rosvo, merirosvo, soturi tai oppinut ja taitopisteitä joissakin n. kolmestakymmenestä kyvystä. Haarniskaluokan sijaan peli käyttää vauriota vähentäviä haarniskoita. Taistelussa hyökkäjä ja puolustaja heittävät kummatkin onnistumisheiton ja lopputulos riippuu kummankin onnistumisesta. Näin puolustaja voi torjua iskun, jolloin joko torjuva tai hyökkäävä ase ottaa vauriota, lyönti voi mennä läpi kohteeseensa tai mitään ei tapahdu.
Pelin painosmäärät ovat suomalaisnäkökulmasta hurjia. Pelkästään DoD:n sääntöjä myytiin yli 100 000 kappaletta vuosien 1982 ja 1992 välillä. DoD:n on julkaistu vuosien mittaan lähemmäksi sata erilaista seikkailua ja lisäkirjaa, niin että pelin ympärille on syntynyt parhaimmillaan oikein elävä “ekosysteemi”. Ekosysteemi pitää edelleen huolta siitä että peliä saa kaupasta tai että siihen liittyvää historiaa talletetaan, eikä peli ole lähitulevaisuudessa katoamassa yhtään mihinkään. Siinä mielessä ruotsalaiset tekivät jotakin, jota Suomessa ei ainakaan vielä 80-luvulla saatu aikaiseksi. Äventyrsspeletin kunnianhimosta kertonee sekin, että yritys lähti myöhemmin ihan tosissaan kansainvälisille markkinoille Kult-kauhupelin ja Warhammer-kopio Mutant Chroniclesin voimin.
DoD:n on julkaistu myös runsaasti erilaisia kampanjamaailmoja. Ereb Altor oli niistä ensimmäinen ja se tuli ulos 1989. Ereb Altor on monella tapaa perinteinen fantasimaailma, joka syntyi alun alkaen yhdistelemällä useiden aikaisempien Äventyrsspeletin seikkailujen ja maailmakuvausten tietoja yhdeksi yhtenäiseksi maailmaksi. Rakastettu maailma voi edelleen hyvin osoitteessa www.erebaltor.se, jossa harrastajat laittavat kasaan ammattimaisen näköisiä laajennuskirjoja. Muita kampanjamaailmoja ovat Warhammer-henkinen Chronopia ja nykyisin RiotMindsin julkaisemien DoD-laitosten oletusmaailma Trudvang. Trudvang perustuu skandinaavisen mytologiaan ja se on kuvitustaan myöten synkeää grimdarkia, joskin mytologisilla lisämausteilla.
Kaikesta peliä kohtaan tunnetusta rakkaudesta huolimatta, on vuoden 2000 kuudes laitos on tylsästi taitettu, ja siitä puuttuu 80-luvun G5-laitoksista huokuva rakkaus ja charmi. Vajaa parisataasivuinen kirja sisältää lähinnä kaiken pakollisen, eli hahmonluonnin, taistelusysteemin ja kaksi eri magiasysteemiä, joista ensimmäinen on velhoille ja toinen papeille. Lisäksi mukana on muutamia erilaisia hirviöitä, mutta ei juurikaan mitään muuta. Kirja soveltuukin lähinnä lähdeteokseksi ja säännöiltään hieman päivitetyksi versioksi klassikosta, mutta mitään varsinaisesti uutta se ei kyllä tarjoa. Kuudetta laitosta selaillessa onkin vaikea käsittää, mistä 80-luvun DoD-innostus oikein kumpusi, mutta sillä lienee tekemistä muidenkin asioiden kuin varsinaisten sääntöjen kanssa.
Wayback Machinesta löytyy edelleen RiotMindsin skannaamia vanhoja DoD-kirjoja, joista voi aloittaa tutustumisen vaihtoehtoiseen roolipelihistoriaan. Linkin takaa löytyy yhteensä kymmeniä laadukkaita skannauksia vanhoista DoD-lähdekirjoista ja seikkailuista, joten materiaalia on. Latailin itse talteen muutamat klassiset seikkailut ja pelin säännöt.