Kauan sitten, kaukaisessa maassa, on Elysiaksi kutsuttu valtakunta. Elysia on syrjäinen rajamaa, joka muodostuu Celadon-järven ympärille levittäytyneistä viidestä ihmisten asuttamasta kreivikunnasta: Aureliasta, Caesillasta, Lividiasta, Ostrinasta ja Viridiumista. Aureliaa hallitsee öykkärimäinen kreivi Olfbert, Caesillaa voivodin arvonimen saanut rohkea ritari Uskar, Lividiaa Hyrkonin apotti ja Voittamattoman auringon uskonsoturi Gikimdra, Ostrinaa leskeksi jäänyt nuori kaunis kreivitär Adele ja Viridiumin syrjäseutuja vanha kreivi Volfgar Valkotukka.
Kreivikuntien väliset ristiriidat ja kahakat äityvät vuosi vuodelta pahemmiksi; Olfbert ei tule toimeen Adelen kanssa ja Gikimdra nyrpistää nenäänsä Viridiumissa palvotuille jumalille. Riitojen jatkuessa ne repivät rikki vanhan kuningaskunnan yhtenäisyyttä, eikä kreivikunnille yhteistä kuningasta ole valittu enää vuosikymmeniin. Siitä huolimatta Celadon-järven ympärille levittäytyneitä alueita kutsutaan yhä nykyään yhteisesti Elysiaksi, ajan unohtamaksi maaksi.
Celadon-järvi ja siihen laskevat joet muodostavat yhdessä laakson kuningaskunnat toisiinsa liittävän elämänlangan. Meritse kuljetetaan viiniä Viridiumista, turkiksia ja puutavaraa Caesillasta, olutta Lividiasta, hedelmiä Ostrinasta ja rautamalmia Aureliasta. Näillä tuotteilla käydään kauppaa kreivikuntien välillä, jos niiden välit ovat kunnossa, mutta niitä viedään myös Elysian ulkopuolelle. Syksyllä ja talvella laivaliikenne seisahtuu, kun myrskyt tekevät vesillä liikkumisen vaaralliseksi. Silloin kaupankäynti kreivikuntien välillä hoituu maata pitkin kulkevien kauppakaravaanien avulla. Karavaanit kulkevat kauppasatama Taniksesta Viridumin pääkaupunki Kandoriin ja tuovat mukanaan paljon eloa muuten syrjäisille seuduille.
Elysia on suurimman osan vuodesta ilmastoltaan miellyttävä. Tiheät tammimetsät peittävät Celadon-järveä reunustavia tasankoja, joiden välisissä jokilaaksoissa on ihmisasutus muokannut maata pelloin, kaivoksin ja viiniviljelmin. Järven rannikoilla korkeat kalliot nousevat suojaamaan niiden takana levittäytyvää ihmisasutusta. Kaukaisuudessa kohoavat kesyttämättömät erämaat, jylhät vuoret ja niiden rinteillä kasvavat tiheät ja synkät havupuumetsät. Tähän erämaahan ei monikaan uskalla astua jalallaan, sillä se on täynnä mitä kammottavampia petoja ja hirviöitä.
Vuosikymmeniä jatkuneen vihanpidon vuoksi kreivikuntien väliset suhteet ovat nykyisin ennätyksellisen huonot. Ainoa asia, joka kreivikuntia kaupankäynnin lisäksi nykyisin yhdistää, ovat viidesti vuodessa kaikkien viiden kreivikunnan pääkaupungeissa vuoron perään järjestettävät turnajaiset. Silloin ritarit kaikkialta Elysiasta kokoontuvat mittelemään voimiaan jousiammunnassa, miekkailussa, painissa ja tietysti kisat kruunaavassa, hevosen selästä käydyssä peitsiottelussa. Turnajaisissa näkyvät ne hyveet, jotka kreivikuntien välisessä politiikassa muuten usein unohtuvat: kunnia, heikkojen suojeleminen, kohtuus ja oikeudenmukaisuus.
Elysia ei ole mikä tahansa keskiaikainen valtakunta, sillä sen metsät, vuoret ja tasangot ovat täynnä kaikenlaisia ihmeitä ja olentoja. Metsissä lymyävät haltijat, maahiset ja lapsia syövät peikot ja jätit. Syrjäseuduilla kohoavat pahaenteiset rauniot kätkevät kellareihinsa synkkiä salaisuuksia, pimeitä kultteja ja haudoissaan lepääviä vampyyreitä. Torneissaan asuvat velhot ja metsän siimeksessä lymyävät noidat pitävät taikavoimillaan kansan syvät rivit pelossa ja nuhteessa. Pelon ilmapiirin yläpuolelle nousevat vain ritarit, jotka asettavat miekkansa ja rohkeutensa heikoimmassa asemassa olevien avuksi.