Päivä oli kaunis Sorsapuistossa Tampereella kun kaksi jo kauhtuneempaa seikkailijaa asteli transdimensionaaliseen konventtiin. Olimme omaksuneet Niklaksen kanssa VanhaParta-Ropettaja roolimme niin täydellisesti, että meistä olisi voinut tehdä nettistrippisarjakuvaa.
On kerta kaikkiaan kummallista huomata, että joskus teinipoikana viime vuosisadalla juostuamme kirpparikamoissa lähimetsissä larppaamaassa, on se näin retrospektiivissä ollut osa ISOA JUTTUA! Loppuunmyyty Tracon 2014, joka ylitsevuotavan maljan tavoin läikkyy koko Tampereen olemukseen, kertoo erehtymätöntä kieltä siitä, että kulttuuri sen kaikkine sivuilmiöineen, on kerta kaikkiaan hieno asia.
En voi kuin ajatella, että vanha hapannaama Søren Kierkegaardkin tuntusi sisällään lämpöisen häivähdyksen tämän fanittamisen paljouden edessä, vaikkei siitä mitään mukavaa ehkä osaisi sanoakaan, sillä Traconissa on vaikea mennä sanomaan, mitä saa fanittaa ja kuinka paljon.
Hauskaa oli huomata että kaiken pohjalla sykkii kuitenkin roolipelin muotoinen sydän, ja sillä sydämellä oli ruutupaperille piirretty muoto, kummajaiskulttuurin EKG.
Kaiken kaikkiaan ja arviona,
Alla hieman kuvia…
