Korkea fantasia (“high fantasy”) tarkoittaa sellaista kuvitteellista maailmaa, jossa yliluonnollisten elementtien määrä on suuri. Toisin kuin matalassa fantasiassa (“low fantasy”), on korkeassa fantasiassa pääasiassa ihmisen sijaan läpeensä maaginen maailma. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita D&D:n inspiroimaa “renaissance fair” -tyyppistä kampanjamaailmaa, jossa magian keinoin ylläpidetään hyväntahoista hallintoa ja kaupungin jätehuolto hoituu velhojen sopiviin paikkoihin taikomilla “kannettavilla rei’illä”. Se ei myöskään automaattisesti tarkoita Taru Sormusten Herrasta -tyyppistä hyvän ja pahan vastakkainasettelua, jossa pelaajat tavalla tai toisella päätyvät pelastamaan maailman.
Korkeaa fantasiaa on myös sellainen maailma, jossa magia ei johda sivilisaation kukoistukseen, vaan muodostaa sille vastaparin. Tällaista korkeaa fantasiaa ovat esim. sadut sammakoiksi muuttuneine prinsseineen ja taikapähkinöineen, mutta myös muut oudot maailmat, joissa ihmiset jäävät magian jalkoihin. Korkeaa fantasiaa oli myös alkuperäisen D&D:n olettama kampanjamaailma, jota mainio Semper Initiativus Unum -blogi loistavassa kirjoituksessaan The Original D&D Setting viihdyttävästi analysoi.
Tässä maailmassa ihmisten luoma sivilisaatio jää täysin erämaan outouden varjoon. Kun metsät ovat täynnä ihmissusia, kentaureja ja yksisarvisia, vuoret jättien valtakuntaa ja suot pullollaan dinosauruksia, on jokainen retki pois kotikylästä potentiaalisesti hengenvaarallinen. Siihen kun vielä lisätään hevoskotkilla ratsastavat, pelaajat kaksintaisteluihin haastavat mystiset ritarit ja epäkuolleiden armeijoita torniensa suojaksi nostattavat velhot, on satuihin pohjaava outo ja vaarallinen maailma valmis. Kannattaa siis muista, ettei korkea fantasia välttämättä tarkoita hyväntahtoisuutta, pikemminkin päinvastoin…
Arvostan kyllä yritystä puhua asioista suomeksi, mutta korkeafantasia on erinomainen esimerkki tilanteesta, jossa ei kannata suomentaa, jos sitä ei osata 😀
Ylifantasia olis mun mielestä paljon toimivampi käännös, vaikka tarkalleen ottaen nykyään vakiintunut perusfantasian käsite tarkottaa nimenomaan high fantasy pseudokeskiaikameininkiä, joka on sama asia kuin dd-fantasia.
Pitää lukaista tuo linkkivinkki kun tässä ehin.
Kannattaa lukea, on ainakin itselle ollut tärkeä “silmien avaaja”. Korkea fantasia -käsitteellä seurasin tutkimuksen ja wikipedian kartoittamaa linjaa, mutta ei se käännöksensä tosiaan mikään ihan kauhean onnistunut ole. Pointtina kuitenkin ettei “high fantasyn” tarvitse olla “renaissance fair” -tyyppistä mautonta hyvistelyä, vaan pelaajien näkökulmasta pelottavaa, outoa ja satumaista…