Olemme viime viikkoina pelanneet Stars Without Numberista tutun Kevin Crawfordin Godbound-roolipeliä. Kyseessä on puolijumalten seikkailuja mallintava OSR-klooni, joka pohjaa ovelalla tavalla vanhaan kunnon D&D:n. Godboundin avulla onkin yllättävän helppo lähteä pelaamaan jumalallisia seikkailuja, ei Immortal-boksin, vaan paljon toiminnallisemman ja supersankarimaisen systeemin avulla.
Pelin sankarit, eli Godboundit, ovat eräänlaisia puolijumalia, jotka ovat kovaa vauhtia matkalla kohti todellista jumaluutta. Pelin alkaessa saknarit vastaavat supersankareita kyvyiltään, mutta eteneminen on nopeaa. Supersankareiden kyvyt mahdollistavatkin sitten monelaisen toiminnan muuten “normaalissa” D&D-maailmassa, varsinkin kun sankareiden voimat istuvat D&D:n paremmin kuin hyvin: osumapisteet ja vahinko lasketaan käytännössä kestävyysnoppina kestopisteiden sijaan.
Jokainen sankari määrittyy aluksi kolmen jumalallisen Sanan, eli aspektin, varaan. Sanat puolestaan antavat sankareiden käyttöön erilaisia Pyhiä kykyjä, joiden avulla voi vaikkapa liikkua varjosta toiseen, lentää, pakottaa vihollinen uusimaan heittonsa jne. Oma sankarini Suuri Albion hallitsee tiedon, taikuuden ja ajan Sanat, joten Albion voi vaikkapa siirtää aikaa taaksepäin, pyyhkiä tietoa vastustajiensa mielestä, tehdä mahtavia taikuuksia tai tappaa ikäännyttävällä katseellaan.
Vaikka Pyhät kyvyt ovat parhaimmillaan äärimmäisen tehokkaita, on ne määritelty riittävän tiukasti, että pelinjohtajan on helppo tehdä niihin liittyviä nopeita päätöksiä pelin edetessä. Vaikka pelin tiimellyksessä siirrytään hallitsemaan kokonaisia kuningaskuntia tai planeettoja, pysyy tempo yllä riittävän yksinkertaisten kykysääntöjen avulla. Kaikissa kohdin näin ei kuitenkaan ole, vaan säänötkirja on pahimmillaan täynnä kaikkea mahdollista tunnelmatekstiä, jonka seasta varsinaisia sääntöjä sitten yritetään hampaita kiristellen löytää.
Joka tapauksessa Godbound on täysin yhteensopiva vanhan D&D:n kanssa, oli se sitten AD&D tai Basic, joka avaa häkellyttäviä mahdollisuuksia. Tällä hetkellä seikkailemme Mystarassa, ratkaisemassa Mustan kotkan paronin kapinaa (jossa ei mennyt kauaakaan), jonka jälkeen ainakin Suuri Albion siirtyy seikkailemaan avaruuteen ja ulottuvuuksien välisiin sfääreihin. Takana on vasta muutama pelikerta, joten mahdollisuuksia on paljon.
Hauskaa on ollut ennestään tutun maailman laittaminen uuteen uskoon jumalkyvyillä, varsinkin kun pelinjohtajan homma helpottuu yhteensopivien hirviöiden ja NPC:n avulla, mutta voisin kuvitella että systeemiä voisi käyttää myös niin, että pelaajat voivat kampanjan edetessä valita itselleen jumalallisen polun. Tällöin yhteensopivuus D&D:n tekee puolijumalien luomisesta luontevan osan peliä, niin että sankarit voivat jatkaa suoraan alempien tasojen hahmojen seikkailuja, ja vaikkapa kostaa aikaisemmin kokemansa vääryydet.