Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta roolipelaamisen keksimisestä.
Vuonna 1973 strategiapelejä harrastanut vakuutusmyyjä Gary Gygax perusti lapsuudenkaverinsa Don Kayen kanssa pelifirma TSR:n. Loppuvuodesta Gygaxin ja ensimmäiset roolipelisessiot 70-luvun alussa pelauttaneen Dave Arnesonin yhdessä kirjoittama Dungeons and Dragons -peli alkoi liikkua Gygaxin ja Arnesonin strategiapelaajatuttujen parissa. Vuotta myöhemmin TSR julkaisi D&D:n ensimmäisen painoksen, jota painettiin vaatimattomat 1000 kappaletta. Se myytiin pian loppuun.
Alkuperäinen D&D (OD&D) oli aikalailla erilainen kuin nykyroolipelit. Se pohjautui pitkälti satunnaisgeneroituihin vihollisiin ja aarteisiin. Pelin hirviöt oli lainattu sieltä ja täältä: fantasiakirjoista, saduista ja eri kulttuurien mytologioista. Viholliset saattoivat olla örkkejä, koboldeja ja liskomiehiä, mutta Gygax ja kumppanit kehittivät peliin myös monimutkaisen jumaltaruston demoneineen ja jumalineen. Yllä olevan kuvan Demogorgon, demonien kaksipäinen prinssi, on vain yksi esimerkki.
OD&D oli äärimmäisen vaikea. Hengissä pysyminen vaati taitoa ja teräviä hoksottimia. Se, että pelaajahahmot kuolevat jatkuvalla syötöllä, on ehkä kaikkein silmiinpistävintä nykymaailman pidetään-kädestä-kiinni-tyyppisiin peleihin tottuneelle.
Tässä blogissa pohditaan miksi OD&D on sellainen kuin se on, ja miksi nykyroolipelit niin monella tapaa eroavat siitä. Samalla käsitellään roolipelaamista ja pelejä ylipäänsä. Iimu kirjoittaa varmasti pian ns. emergentistä pelaamisesta, minua kiinnostaa enemmän D&D:n historia ja siihen vaikuttaneet asiat. Välissä tietysti pelataan – mieluiten niillä ihan alkuperäisillä säännöillä.
niklas