Syksyn touhuja

Syksy on tuonut mukanaan muutoksia, sillä muutimme pulisoni kanssa Tampereelta Visbyyseen neljäksi kuukaudeksi. Täällä aika kuluu tohtoriopintojen parissa Uppsalan yliopiston paikallisessa Campus Gotlandissa, mutta tietysti myös saarta ja kaupunkia tutkien. Tutkimusvapaa on tervetullutta vaihtelua hektiselle työelämälle, ja toivon ehtiväni kirjoittamaan enemmän myös blogitekstejä ja muuta pelimateriaalia. Keskiaikaisessa kaupungissa asumisessa on siinäkin omat hyvät puolensa, varsinkin kun Visbyn vanha kaupunki osaa aina yllättää. Vaikka muurien sisäinen kaupunki on vain noin neliökilometrin kokoinen, tulee nurkan takaa jatkuvasti vastaan uusia kujia ja muita yllätyksiä. Kolmetoista tunnelmallista kirkkorauniota tuovat nekin oman lisäviehätyksensä.

Päivätyöni puolesta tutkimusvapaata edeltävä vuosi kulminoitui Astuit ansaan! -roolipelinäyttelyn avaamiseen 7.9.2018. Näyttely kertoo suomalaisista roolipeleistä, mutta myös niiden pelaajista ja skenevaikuttajista. Astuit ansaan! on Suomen pelimuseon tämän vuoden suuri ponnistus, jota kohti tähtäsimme kevään ja kesän aikana. Näyttelystä tuli lopulta todella tunnelmallinen kunnianosoitus suomalaisille roolipeleille, ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Alkuvuoteen 2019 asti avoinna olevassa näyttelyssä on esillä satoja suomalaisia ja suomennettuja roolipelijulkaisuja, roolipelien parissa vaikuttavia henkilöitä ympäri Suomea, sekä kaikenlaista muuta hienoa. Näyttelystä ja sen tekemisestä voi lukea lisää vaikkapa Helsingin Sanomien, V2:n tai Roolipelitiedotuksen jutuista.

Astuit ansaan! -näyttelyn pelipöytää hallitsee Risto Hiedan nopista tehty “gelatiinikuutio”. Kuva: Teppo Moilanen / Vapriikin kuva-arkisto

Omasta mielestäni onnistunein elementti näyttelyssä ovat originaalihahmolomakkeet, pelinjohtajien muistiinpanot ja pelikehitysmateriaalit, joita saimme esille lopulta n. 200 kappaletta. Suurin osa esillä olevista lomakkeista tuli lahjoituksena SIIS ry:ltä, mutta on mukana myös mm. Risto Hiedan luolastoja ja muistinpanoja 80-luvun lopulta. Lomakekokonaisuus on hieno, mutta se olisi voinut olla vielä paljon isompikin. Ehkäpä ensi kerralla teemme näyttelyn pelkästään roolipeliharrastuksen jälkeensä jättämistä papereista!

Visbyyseen muuttaminen on avannut kivasti näköaloja myös roolipeliharrastamisen puolella. Paikallisessa pelikaupassa huomaa kuinka vahva asema ruotsalaisilla roolipeleillä täällä on, sillä pariin metriin myyntitilaa mahtuu vain yksi Ruotsin ulkopuolelta tuleva englanninkielinen peli, nimittäin Dungeons & Dragonsin viides laitos. Muuten hylly täytyy ruotsalaisista peleistä, paitsi klassikoista kuten Drakar & Demoner, Mutant ja Eon, myös uudemmista tulokkaista kuten Tales from the Loop ja muutamista vanhoista englanti-ruotsi-käännöksistä.

Ruotsalaiset roolipelit tuntuvat olleen jo 80-luvulla piirun verran viimeistellympiä kuin niiden suomalaiset vastineet, joskin Ironspinen ja Burger Gamesin viimeaikaiset tuotokset ovatkin kuroneet etumatkaa umpeen. Viimeistellympi lopputulos johtunee siitä, että ruotsalaisyritykset onnistuivat kaappaamaan haltuunsa roolipelimarkkinat kriittisellä hetkellä 80-luvun puolivälissä, niin että Ruotsissa ei pelattu Dungeons & Dragonsia vaan Drakar & Demoneria ja muita kotimaisia tekeleitä. Kun suurimmat myyntiluvut olivat ruotsalaisilla peleillä käännettyjen pelien sijaan, taisi ruotsalaisten roolipeliyritysten kassaan päätyä aikalailla enemmän rahaa kuin niiden suomalaisten vastineiden.

Silmiinpistävää on myös kuinka monet ruotsalaisten pelien bestsellereistä ovat eräänlaisia  TSR:n pelien luvattomia “kopioita”, tai ainakin ne ovat paljosta velkaa jenkkiläisille esikuvilleen. Ruotsalaisten Mutant lainailee vapaasti Gamma Worldia ja Drakar & Demonerin esikuvana on Dungeons & Dragons, vaikka se alun perin onkin käännös Chaosiumin Basic Role-Playingistä. Dungeons & Dragonsin vaikutus näkyy sitä huolimatta paljossa Drakar & Demoneriin liittyvässä, vieläpä entistä selvemmin vuoden 1991 laitoksesta lähtien, kun systeemiin tulee uutena lisänä Dungeons & Dragonsin inspiroimat tasoluokat. Sama kehityes on jatkunut myöhemmin, onhan esim. Kult tavallaan vielä rajumpi versio World of Darkness -peleistä ja Tales from the Loop upea kiteytys viime vuosien jenkkipopulaarikulttuurista.

Ruotsalaispeleistä pitää kirjoittaa jossakin vaiheessa lisää, kunhan olen ehtinyt tutustumaan aiheeseen paremmin. Nyt jo olen ehtinyt selailemaan muutamaa peliä ja kiinnostumaan yhä enemmän niiden laadusta, niin toteutuksen kuin kirjoittamisen tasolla. Nyt kun vielä löytäisin jostain roolipeliporukan, olisi kaikki täydellisesti!

Leave a comment