Minun on pitänyt jo aikaa sitten kirjoittaa Daniel James Hanleyn upeasta Ghastly Affairista, jota voisi ehkä määritellä D&D:stä inspiraationsa saaneeksi peliksi, jonka keskiössä ovat kauhuromantiikan hovijuonittelut ja yltiödramaattiset ihmiskohtalot esikuvansa luolastojen ja hirviöiden sijaan. Ghastly Affair on “OSR adjacent”, eli se hakee inspiraationsa vanhan koulukunnan D&D:stä, mutta lisää siihen niin paljon uusia asioita, että peli ei enää ole täysin yhteensopiva D&D:n kanssa, vaikkakin D&D:n ja Ghastly Affairin elementtejä voi aika pienellä työllä käyttää ristiin. Monet pelin taiat, hirviöt ja proseduurit ovat itse asiassa identtisiä D&D:n vastaavien kanssa, mutta oleellista on se, mitä Ghastly Affair lisää D&D:n muodostaman vahvan perustan päälle, ei se että D&D:n perusoivallukset olisi jotenkin muutettu tai kirjoitettu toisin.
Ghastly Affair ei ole pelkkä hauska idea, vaan itse asiassa täysimittainen peli, ja peräti hyvin perusteellinen sellainen. Itse peli koostuu Player’s Manualista ja Presenter’s Manualista, joista kumpikin on noin 300 sivuinen järkäle täynnä sääntöjä ja taulukoita. Nykypeleistä poiketen mukana ei ole juuri lainkaan “fluffia”, vaan säännöt ovat täynnänsä sitä itseään, eli niin hyvin kirjoitettuja sääntöjä, että ne viestivät kuin itsestään myös pelin oletetusta maailmasta ja tunnelmasta. Kirjojen PDF-versio olivat pitkään ilmaiseksi ladattavissa, mutta ne ovat ilmeisesti ihan viime aikoina muuttuneet maksullisiksi DriveThruRPG:n kautta ladattaviksi tiedostoiksi. Joka tapauksessa PDF:n laatu on sellainen, että niistä kyllä kannattaa maksaa se noin 10 euroa kappaleelta, vaikkei kuvitusta tai muuta ekstraa ole juurikaan mukana. Koska yleisilme on pelkistetty, ovat kirjat sitä paitsi sopivan selkeitä varsinaisessa pelitilanteessa käytettäviksi.
Player’s Manualissa on oivaltavien hahmoluokkien lisäksi taikoja ja taikoja, mutta myös sääntöjä yleisten tilanteiden (“common situations”) proseduraaliseksi ratkaisemiseksi. Nämä säännöt ovat oikeastaan koko pelin “pihvi”, sillä ne tuovat goottilaisen romantiikan ja kauhun troopit hyvin käsinkosketeltavasti mukaan pelitilanteeseen. Tilanteet perustuvat goottilaisiin trooppeihin, eli sellaisiin yleisiin tilanteisiin ja arkkityyppeihin, joihin tyylilaji kiteytyy, ja joita voi käyttää luomaan loputtomasti esikuvansa mukaisia tarinoita hahmojen koettavaksi. Ne muistuttavat D&D:n taistelusääntöjä, mutta käsittelevät oikeastaan melkein kaikkea paitsi taistelua, eli sosiaalisia tilanteita, matkustamista, taiteellista työskentelyä tai vaikkapa elävältä hautaamista. Oleellista on, että nämä säännöt eivät ole “vain” 3.5- tai 5-laitoksesta tuttuja taitoheittoja, vaan pikemminkin emergenttejä sääntöjärjestelmiä, joiden pääasiallinen tavoite on synnyttää tarinaa ja draamaa goottilaisen fiktion yleisistä tilanteista ja troopeista. Presenter’s Manual sisältää puolestaan vaikkapa hirviöitä, huumesääntöjä, maailmakuvausta, mutta myös hyvin tiiviitä ja toimivia ohjeita goottilaisten pelien johtamiseen.
Toinen pelin tekemä keskeinen oivallus on että peli ja sen kuvaama maailma on runsas, naurettavuuteen asti. Jokaisessa tornissa on vampyyri, kaikki tiedemiehet yrittävät hallita luonnon mysteereitä, sankareilla on järjestään pahoja kaksoisveljiä jne. Tämä romantiikan runsaudesta ammentava lähestymistapa sopii itse asiassa todella hyvin mihin tahansa D&D-pelaamisen. Itse asiassa voisi jopa todeta, että ainakin vanhan koulukunnan roolipelaamiseen sopii Ghastly Affairin edustama runsas ja ylitsevuotava maailmakuvaus kuin nenä päähän. Vaikka tällainen yltäkylläinen lähestymistapa on luettuna “campia”, on se pelattuna käytännössä silkkaa kultaa ja timanttia. Lämmin suositus siis Ghastly Affairille, olet sitten kiinnostunut goottilaisesta romantiikasta ja kauhusta, tai sen kaltaisten runsaiden ja värikkäiden elementtien tuomisesta D&D-kampanjaasi.