Onneksi olkoon, Dave Arneson!

Ajatuksena oli kirjoittaa jotakin pientä Dave Arnesonista tämän syntypäivän (1.10.) johdosta, mutta unohdin! Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia, pari päivää myöhässä:

Dave Arneson muistetaan parhaiten Dungeons & Dragonsin toisena kehittäjänä, mutta myös D&D:n oikeuksista (ja rahasta) tappelevana riitapukarina, joka voitti TSR:ä ja Gygaxia vastaan käymänsä oikeusjutut 1980-luvulla. Osuvampi titteli Arnesonille olisi kuitenkin “roolipelaamisen keksijä”, kuten vähän vajaa vuosi sitten kirjoittelin täällä Limun Ropelluksissa. Silloin jo kehoitin lukemaan GameSpyn hienon Arneson-haastattelun, josta miehestä saa oikein leppoisan kuvan. Ainakin minusta se on oikein tervetullutta vastapainoa turhankin yksioikoiselle kuvalle Arnesonista Gygaxin siivellä ratsastaneena tyyppinä.

Arnesonin Blackmoor-kampanja oli käytännössä ensimmäinen roolipelikampanja, jossa pelaajat ohjasivat yksittäisiä pelaajahahmoja, keräsivät kokemusta, levelöivät ja tutkivat vaarallisia luolastoja. Kampanja ei kuitenkaan käsitellyt pelkästään luolastojen koluamista, vaan välillä hahmot keskittyivät enemmän omien paronikuntiensa perustamiseen ja niiden välisiin poliittisiin ja sotilaallisiin välienselvittelyihin. Erityisen hauskaa on minusta se, että kampanjan jokaista “pääpahista” ohjasi Arnesonin ohella joku seikkailijaporukan ulkopuolinen pelaaja. Voisi väittää, että Blackmoor oli samalla myös ensimmäinen hiekkalaatikkokampanja, sillä sen tapahtumat etenivät dynaamisesti pahiksia pelanneiden pelaajien ja varsinaisen seikkailijaporukan tavoitteiden ristiaallokossa.

Itse huomaan miettiväni Arnesonia ja tämän Minnesotalaisia pelikavereita aina silloin tällöin, ihmetellen miten paljon muutama jamppa USA:n keskilännessä on loppujen lopuksi vaikuttanut koko länsimaiseen kulttuuriin. Toki joku muu olisi aivan yhtä hyvin voinut keksiä roolipelaamisen samoihin aikoihin ja luultavasti keksikin, niin paljon fantasia- ja peliteemat olivat ilmassa jo silloin. Vaikka pääkunnia roolipelien sen jälkeisestä megasuosiosta kuuluu oikeutetusti Gygaxille, on silti hyvä muistella Arnesonia ja tämän pelikavereita Minnesotan yliopistossa. Tässä vielä lyhyt lainaus GameSpy-haastattelusta:

GameSpy: Explain to me a bit about the process. How did it suddenly start being more fun to play as an adventurer than to command these big armies?

Arneson: You got me. We just did it. We tried it out for a couple games and we thought it was a lot of fun; they all did all the guys in my group. And certainly it was easier to battle with only 20 or 30 individual (miniatures) than it was to set up a tabletop with five thousand different lead figures on it.