“Absolute disinterest must be exercised by the Dungeonmaster, and if a
favorite player stupidly puts himself into a situation where he is about to be killed,
let the dice tell the story and KILL him. This is not to say that you should never
temper chance with a bit of “Divine Intervention,” but helping players should be a
rare act on the referee’s part, and the action should only be taken when fate seems
to have unjustly condemned an otherwise good player, and then not in every circumstance should the referee intervene.” — Ernest Gary Gygax, Strategic Review 2.2 (April 1976), s. 22
3 comments
Leave a comment
You must be logged in to post a comment.
Musta tuntuu että tässä kohtaa Gygax itsekin osuu harhaan. Meillähän ei saa olla sellaista oletusta, että Gygax on erehtymätön vain siksi, ettemme aikoinaan tajunneet hänen hyviä pointtejaan. Huonoja pointteja taas ei kuulukaan ymmärtää, vaan unohtaa ne. Ihan samaan tapaan kuin suurinpiirtein jokainen dd-roolipelaaja innostuu osumapaikkasysteemistä “realismin parannuksena”, on varmasti gygaxillakin ollut oman evoluutionsa umpikujat.
Ajatus siitä, että pelinjohtajan TÄYTYY olla jotain mitä hän ei MUUTEN OLISI tekee ulkopuolisesta auktoriteetistä HERRAN, jonka palvonta puolestaan tekee pelinjohtajasta fariseuksen, valmiina uhraamaan peli-ilon oikeaoppisuutensa alttarille.
Tietenkin em gygaxin kommentilla on taustansa ja perusteensa ja myös käyttönsä, mutta ensimmäisen lauseen sana must on EHDOTTOMAN väärin.
punalaatikkoa mukaillen: kaikkien on tarkoitus viihtyä yhteisesti sovitulla tavalla – jos tämä pitää sisällään välinpitämättömän pelinjohtajan, silloin se on tottakai ok. Gygaxin ohjetta ei kuitenkaan pidä missään tapauksessa ruveta pitämään mooseksen lakina.
Jos tätä haluaisi tulkita vähän pehmeämmin, voitaisiin tietysti ajatella että Gygax kertoo Gygax-tyyppisen pelin soveltamisesta. Siinä kontekstissa must on tietysti ok. Nämä gygax-lainaukset kontekstistaan irroitettuina ovat kuitenkin vaarallisia, jos ne alkavat ohjailemaan pelinjohtajien ajatusmaailmaa.
Nämä lainaukset ovat mielestäni oleellisia nimenomaan historiallisina dokumentteina, jotka avaavat sitä, miten eri tavoilla on eri aikoina pelattu. Tässä tapauksessa erityisen mielenkiintoista on, että Gygax on pitänyt tarpeellisena “jo” 1976 korjata muiden käsityksiä roolipelaamisesta tiettyyn suuntaan. Joka siis tarkoittaa että D&D:tä pelattiin jo hyvin varhain siitä poikkeavilla tavoilla. Gygaxin tapa ei tietenkään ole mitenkään parempi kuin muiden, mutta kyllä se kertoo aikalailla siitä, kuinka eri tavoin strategiapeleistä tulleet “grognardit” näkivät roolipelaamisen, kuin siihen muista taustoista tutustuneet. Ja onhan myös hyvä pitää mielessä, että nimenomaan “gygaxilaiset” tai “arnesonilaiset” pelinjohtajat keksivät roolipelaamisen…
Joo ehdottomasti historiallisina dokumentteina ja gygaximaisen pelityylin avaamisessa nää lainaukset on yhtä arvokkaita kuin OD&D-säännöt.