Enemmän on enemmän

Viime aikoina olen tullut yhä vakuuttunemmaksi siitä, että roolipeleille ominainen kerrontatapa on pulp, eli “kioskikirjallisuus”. Roolipeleille ei oikein sovi mikään muukaan vakiintunut fantasiagenre. Game of Thrones -tyyppinen juonitteleva “ensemblefantasia” on vaikea saada toimimaan seikkailijaryhmää korostavassa roolipelaamisessa ja sen “yllättävät” juonenkäänteet tuntuvat helposti pelinjohtajan ohjailulta (“GM fiat”). Realistinen keskiaikasimulaatio maistuu pelaajien mielestä helposti pakkopullalta, jossa maailman “näkymättömät… Continue reading Enemmän on enemmän