Korkeafantasian puolustuspuhe

Suomessa on aina pidetty vähän rosoisemmasta fantasiasta. Fantasiapeleistä RuneQuest, Rolemaster ja Harn ovat olleet suuressa suosiossa. Muissa genreissä Twilight: 2000:n kaltaiset simulaatiohenkiset olivat kovinta huutoa 90-luvulla, ja lienevät suosittuja edelleen. Muutkin realistiset ja “elämänmakuiset” pelit ovat keränneet pelaajia jo pitkään, mikä näkyy vaikkapa pitkäaikaisen roolipelilehden Maguksen artikkeleista, joissa korostui usein rosoinen ja “uskottavampi” maailmanluonti. Tämä ei… Continue reading Korkeafantasian puolustuspuhe

Enemmän on enemmän

Viime aikoina olen tullut yhä vakuuttunemmaksi siitä, että roolipeleille ominainen kerrontatapa on pulp, eli “kioskikirjallisuus”. Roolipeleille ei oikein sovi mikään muukaan vakiintunut fantasiagenre. Game of Thrones -tyyppinen juonitteleva “ensemblefantasia” on vaikea saada toimimaan seikkailijaryhmää korostavassa roolipelaamisessa ja sen “yllättävät” juonenkäänteet tuntuvat helposti pelinjohtajan ohjailulta (“GM fiat”). Realistinen keskiaikasimulaatio maistuu pelaajien mielestä helposti pakkopullalta, jossa maailman “näkymättömät… Continue reading Enemmän on enemmän