Pitäis yrittää muistaa, että hirviöitä vastaan taistelemisesta ei palkita, vaan korkeintaan rangaistaan. -Slod Skan
Niin olivat asiat alussa päälaellaan. Kun seikkailijaporukka koluaa luolastossa ja kuolemaa uhaten taistelee hirvöitä vastaan hädin tuskin hengissä selviten kotiinsa on kaupungissa kokemuspisteitä jaettaessa tappolista laiha lohtu.
Ei ole kauaa kun seikkailijamme kohtasivat muumion ja suurehkon lauman epäkuolleita, jotka tosin tungeksivat sopivasti ahtaassa käytävässä muumion edessä todennäköisesti pelastaen sankarimme äkilliseltä kuolemalta. Epäkuolleet olivat vartioimassa melko mehukasta aaretta, joka lopulta saatiin kuin saatiinkin raahattua takaisin kaupunkiin.
Sitten xp breakdown: hirviöt yhteensä 815 xp ja aarre
-
18000+!! xp
.
Nyt kun vielä otetaan huomioon, että aarteen kokemuspisteet sai tappoi hirviöt, eli ei. (Ja kuten Niklas kirjoitti, on aarre usein itsessään ongelma) Kokemuspisteiden kertymisen tapa on suorastaan Vanha Testamentillinen: nokkeluus palkitaan, urhoollisuus ja ylvästely ovat heikkolahjaisimmille. Asetelma on jälleen päinvastainen kuin “moderneissa” roolipeleissä, joissa hirviöt skaalautuvat ja mitä enemmän lahtaat niitä sen parempi.
Toisenlainen lähtökohta tekee sankaruudesta hyvin erilaista kuin pelkkää supersankarillista elimen pullistelua ja turpiin mätkimistä sekä korostaa luolaston vaarallisuuden tunnetta. En mielestäni ole edes vielä syvällisesti sisäistänyt mitä tämä lopulta tarkoittaa pelin itsensä kannalta, ainakin se mahdollistaa aivan erilaisen lähestymisen pelaajille siihen, miten maineeseen ja kunniaan päästään ja siten luo hyvin mielenkiintoisen raamin onnistumisen ja epäonnistumisen tarinoille.