RIP Jack Vance

Jack Vance poistui keskuudestamme viime sunnuntaina. Hän oli kuollessaan 96-vuotias. Vance oli ollut enemmän tai vähemmän sokea viimeiset kolmekymmentä vuotta, mutta jatkoi siitä huolimatta ahkeraa kirjoitustahtiaan ja julkaisi viimeiseksi jääneen kirjansa, elämäkertansa This is Me, Jack Vance!, vain neljä vuotta ennen kuolemaansa. Musiikkia koko ikänsä harrastaneen Vancen viimeinen jazz-levy julkaistiin vain muutama kuukausi sitten. Hän eli varmasti täyden elämän.

Kirjoitin pari kuukautta sitten Vancen vaikutuksesta D&D:n ja sen maailmankuvaan. Itselleni Vance on ollut paljon muutakin kuin vain yksi D&D:n taustalla lymynneistä vaikuttajista. Vance oli sanojen ja maailmojen mestari, joka saattoi vain yhdellä sanalla herättää eloon kokonaisia planeettoja ja vieraita muukalaisrotuja. Vaikka Vance kirjoitti scifiä ja fantasiaa, keskittyvät lähes kaikki hänen tarinansa ihmisiin ja ihmisen rakastettavaan typeryyteen. Vancen kirjat ovat täynnä ironista ihmisen vajavaisuudelle naureskelua, mutta silti hänen henkilöhahmokuvauksensa ovat täynnä lämpöä ja ymmärrystä.

Planet of Adventure -sarjan eri muukalaisrodut ovat innoittaneetmyös D&D:tä. Jeff Jonesin taidetta sarjan kolmannen osan kannessa.
Planet of Adventure -sarjan eri muukalaisrodut ovat innoittaneet myös D&D:tä. Jeff Jonesin taidetta sarjan kolmannen osan kannessa.

Omasta mielestäni erityisesti pikareskisankari Cugelin tarinat (The Eyes of the Overworld ja Cugel’s Saga) sijoittuvat ihan sinne maailmankirjallisuuden huippujen pariin. Niille sopivia vertailukohtia voisivat olla vaikkapa Miguel de Cervantesin, Jorge Luis Borgesin, Voltairen ja Gabriel García Márquezin tuotanto. Vancen laajassa tuotannossa on paljon muutakin kuin veijarikirjallisuutta. Kuningas Artturin legendoista ponnistava satumainen Lyonesse-trilogia on hienostunutta ja oikein tehtyä “korkeaa fantasiaa”,  Planet of Adventure -sarja parasta seikkalulukemistoa kaiken ikäisille ja esim. pitkä novelli The Moon Moth antropologisen tarkkanäköistä yhteisökuvausta. Dan Simmons on verranut ensikohtaamistaan Vancen kirjoihin näin:

they were a revelation for me, like coming to Proust or Henry James. Suddenly you’re in the deep end of the pool. He gives you glimpses of entire worlds with just perfectly turned language. If he’d been born south of the border, he’d be up for a Nobel Prize.

Niille jotka eivät tunne oloansa mukaviksi englanninkielisen kirjallisuuden parissa, on Vancelta myös käännetty muutamia keskeisiä romaaneja ja novelleja. Loistelias vieraan kulttuurin kuvaus Kuunkoi (The Moon Moth) ja eleginen Viimeinen Linna (The Last Castle) löytyvät teoksesta Ihmisen paluu ja The Dying Earth sarjan ensimmäinen (joskaan ei läheskään paras) osa on käännetty nimellä Iltaruskon maa. Kannattaa ehdottomasti tutustua.

Leave a comment