Taikurin huono muisti

Taikurin muistiin mahtuu kerralla vain muutama loitsu. Nekin katoavat heti taikurin lausuttua loitsunsa. Miten taikureilla on D&D:ssä niin huono muisti?

Asiasta saanee kiittää purjehdusta ja matkailua rakastavaa kalifornialaista scifi- ja fantasiakirjailija Jack Vancea, joka oli keskeinen esikuva D&D:n taustalla. 1940-luvusta lähtien itsensä ammattikirjailijana elättänyt Vance on ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta sokea, mutta on siitä huolimatta julkaissut kymmenkunta romaania 80-luvun jälkeen. Vance kirjoittaa tietokoneohjelman avulla ilmeisesti edelleen, vaikka on jo melkein 100-vuotias.

Jack_Vance_Banjo_Kazoo
Jack Vance soittaa banjoa ja kazoota San Fransiscossa vuonna 1979.

Gygax oli suuri fantasiakirjallisuuden ystävä. Suosikeikseen hän on nimennyt erityisesti Vancen, toisen kalifornialaisen Fritz Leiberin, Edgar Rice Burroughsin ja Conanin luojan Robert E. Howardin. Gygax myös usein vähätteli Tolkienin teosten vaikutusta D&D:n. Vance sen sijaan vaikutti D&D:n huomattavasti enemmän. Vorpal Blade -miekka, Ioun Stone -taikakivi ja Prismatic Spray -taika ovat suoria lainoja Vancen kirjoista. Vancen pikareskihahmo Cugel the Clever vaikuttii Gygaxin mukaan erittäin paljon Thief-hahmoluokan painotuksiin. Ja taikureiden tapa muistella taikansa pohjaa suoraan Vancen The Dying Earth -kirjasarjaan.

D&D:n taikasysteemi pohjaa Jack Vancen kirjasarjaan The Dying Earth. Varsinkin sarjan neljäs osa Rhialto the Marvellous esittelee "vancelaisen" taikuuden saloja.
D&D:n taikasysteemi pohjaa Jack Vancen kirjasarjaan The Dying Earth. Varsinkin sarjan neljäs osa Rhialto the Marvellous esittelee “vancelaisen” taikuuden saloja.

“Vancelaisen” taikuuden käytölle on tietysti myös ihan peliteknisiä selityksiä. Taikasysteemi antaa taikureille aika paljon valinnan varaa, mutta rajoittaa samalla päivittäin heitettävien loitsujen määrää. Jos OD&D:n ykköstason taikuri saa taikoa päivässä vain yhden loitsun (vaikka se olisikin sleep), ei se vielä ole ylivoimainen tovereihinsa nähden, pikemminkin päinvastoin. Jos se toisaalta saisi taikoa sleepiä niin monta kertaa kuin haluaa, saisi taikuri helposti liikaa vaikutusvaltaa. Kyse on siis taikurin balansoimisesta suhteessa muihin hahmoluokkiin. Toisaalta yhdeksännen tason taikuri onkin jo ihan eri juttu…

Gnollit väijyttämässä varomatonta taikuria. Tom Whamin nerokasta taidetta vuodelta 1977.
Gnollit väijyttämässä varomatonta taikuria. Tom Whamin nerokasta taidetta vuodelta 1977.

Gygax ja Vance eivät tainneet koskaan tavata, mutta kävivät vuosikausia intensiivistä kirjeenvaihtoa. Gygax on myös kirjoittanut esikuvastaan mielenkiintoisen esseen Jack Vance & The D&D Game, jossa paitsi ylistää Vancen taivaisiin, myös kertoo tarkemmin Vancen kirjojen vaikutuksesta roolipeleihin. Seikkaileepa Vancen Alastor-sarjassa myös eräskin Lord Gygax.

2 comments

Leave a comment