Miten tehdä mysteeriseikkailuita?

Playing D&D With Pornstarsissa on (jälleen kerran) nerokas kirjoitusohje, joka käsittelee yliluonnollisten mysteeriseikkailuiden tekemistä. Näkökulma on hyvin pragmaattinen ja ohjeet soveltuvat mielestäni oivallisesti sekä yliluonnolliseen kauhuun että realistiseen dekkariinkin. Zakin ohjeessa ei oikeastaan ole mitään uusia havaintoja tai keksintöjä, vaan sen nerokkuus perustuu oikeanlaiseen valmistelujärjestykseen, eli siihen mitä kannattaa kehitellä missäkin järjestyksessä, jos on luomassa… Continue reading Miten tehdä mysteeriseikkailuita?

Mapvember

Miska Fredmanin ideoima #mapvember on muuten taas täydessä käynnissä! Vaikka marraskuuta on jo vähän takanapäin, ehtinee vielä mukaan. Limun ropelluksetkin on joinain vuosina osallistunut ilotteluun, mutta tänä vuonna se taitaa jäädä aikataulusyistä väliin. Tällä kertaa #mapvember on vieläpä teemoitettu ikonisten hirviöiden mukaan, joten miksi et osallistuisi?  

Delicious in Dungeon

Maailma on omituinen paikka, jopa niin omituinen että on olemassa luolastohirviöiden kokkailua käsittelevä manga. Ryōko Kuin kynästä lähtöisen olevan Delicious in Dungeonin perusasetelma käsittelee ikonisten D&D-hirviöiden syömistä. Pystyäkseen pelastamaan päähenkilön siskon punaisen lohikäärmeen vatsasta, tarvitsevat seikkailijat rahaa. Säästöjen toivossa he ryhtyvät syömään luolastosta löytyviä hirviöitä, kuten sieniolentoja, golemeja, mimicejä ja limoja. Mikä voisi mennä vikaan! Erityisen ilahduttavaa… Continue reading Delicious in Dungeon

Todellista ja kuviteltua demografiaa

Fantasiaroolipelit sijoittuvat usein feodaaliajan Eurooppaa mukailevaan ympäristöön, joten lienee ihan paikallaan että pelinjohtaja (ja pelaajat) tuntevat sellaisen yhteiskunnan perusteeet. Yksi puoli tästä tietämyksestä koskee kaupunkien, linnojen ja kylien yleisyyttä ja sijoittelua kartalle. Nykyisin lähestyn kampanjamaailman luomista usein ylhäältä käsin, toisin sanoen laskennallisesti ja yhteiskunnan demografinen jaottelu edellä. Tällaisessa lähestymistavassa on paikallaan tuntea myös keskiaikaisten feodaaliyhteiskuntien… Continue reading Todellista ja kuviteltua demografiaa

Taisteluiden vaikuttavuudesta

Roolipeleissä, etenkin D&D:n kaltaisissa haastepeleissä, tuppaa olemaan paljon taisteluita. Joskus tuntuu siltä, ettei taisteluissa ole oikein mitään jännitettävää. Jos taitselut ovat liian helppoja, tai pelinjohtaja yrittää kaikkensa pitääkseen pelaajahahmot elossa, onko taisteluissa mitään pelissä? Goblin Punch -blogissa on nerokas kirjoitus siitä, miten joskus tylsiltä ja merkityksettömiltä tuntuvista taisteluista saa merkityksellisempiä. Goblin Punchin Arnold K:n argumentin… Continue reading Taisteluiden vaikuttavuudesta

Miltä salaovet näyttävät?

Erilaiset salahuoneet, -käytävät ja -ovet ovat kiehtoneet ihmismieltä jo ammoisista ajoista asti. Piilotettuihin käytäviin ja reitteihin liittyvää mystiikkaa hyödynnetään monissa uskonnoissa. Salaovet ovat myös satujen ja goottilaisen kirjallisuuden kulmakivi. Populaariin tietoisuuteen ne nousivat viimeistään dekkarien ja Cluedo-pelin myötä, ja nykyisin ne ovat jo jonkinlainen sisustustrendi. Ei liene ihme, että “kulttuurisessa sulatusuunissa” syntyneessä D&D:ssäkin on salaovia.… Continue reading Miltä salaovet näyttävät?

Uhittelevia taikureita

Mitä pahistaikurit sanovat kun onnettomat pelaajahahmot yrittävät sotkea niiden suunnitelmia? Kaikkea mahtipontista, tietysti! Elfmaids & Octopi -blogissa on hieno d100 lista taikureiden suurudenhulluista one linereista. Tässä muutamia maistiaisia: 1 Bring them to me my minions, I wish to examine them in my chambers! 2 Destroy them my pretty pets! Do as you please with these… Continue reading Uhittelevia taikureita

Ei tarpeeksi seikkailtavaa?

Tuntuuko joskus siltä, ettei saatavana ole tarpeeksi seikkailuita D&D:n? Jos näin on päässyt käymään, löytyy täältä kätevä lista vuoden 2000 jälkeen julkaistuista yli 1 500 seikkailusta. Listalla on mukana OSR-henkiset versiot D&D:stä, joten kaikki sisältö pitäisi periaatteessa olla helppo muuttaa miltei mihin tahansa D&D-versioon. Siinä on valtavasti sisältöä! Seikkailujen määrä ei siis ole ongelma, muttei niiden laatukaan… Continue reading Ei tarpeeksi seikkailtavaa?

Blades in the Dark

Kesällä tuli pelattua Topin johdolla John Harperin Blades in the Darkia puolen tusinaa pelikertaa. Kyseessä on lautapelimäisiä elementtejä sisältävä roolipeli, jossa seikkaillaan dickensiläisessä fantasiasuurkaupungissa. Peli käsittelee urbaania rikosympäristöä, kuten katujengitaisteluita, keikkoja ja ryöstelyä. Lisäksi mukana on aika korkealentoinen fantasiakonsepti, sillä pelimaailman aurinko on räjähtänyt, ja ikuisessa pimeydessä käytetään valtavista valaista saatavaa öljyä junien ja koneiden… Continue reading Blades in the Dark

Sankareita, onko heitä?

Useimmat roolipelit on kirjoitettu sillä oletuksella, että pelaajat ovat sankareita, jotka tekevät kaikkensa maailman pelastamiseksi. Kuten pitkään pelanneet tietävät, eivät kaikki pelaajahahmot tai seikkailijaryhmät kuitenkaan istu ongelmitta tähän muottiin ja monet pelaajaryhmät ovat kaikkea muuta kuin sankarillisia. Se korostuu etenkin jos pelataan D&D-tyyppistä haastepeliä, jossa pelaajien perimmäisenä tavoitteena on maksimoida oman hahmonsa kyvyt ja ominaisuudet.… Continue reading Sankareita, onko heitä?