Dungeons & Dragonsin ensimmäisen laitoksen sääntöjä modattiin ahkerasti 70-luvun puolivälissä. Se johtui osittain sääntöjen epämääräisyydestä, mutta toisaalta myös siitä että erittäin kevyisiin sääntöihin oli helppo lisäillä kunkin peliporukan mielestä kiintoisia elementtejä. Myös RuneQuest sai alkunsa OD&D:n muokattuna versiona, ns. The Perrin Conventionsina. Nimi tulee Steve Perrinistä, joka kirjoitti Kaliforniassa suositut talon säännöt ylös vuonna 1977. The… Continue reading The Perrin Conventions
Author: Uplaidos Oscea
Linkit, kytkennät ja yhteydet
Olen yhä vakuuttunempi siitä, että hyvien roolipeliseikkailujen tärkein ominaisuus on huoneiden ja kohtaamisten väliset linkit, kytkennät ja yhteydet. D&D:n on todella helppo tehdä “perussisältöä”, vaikkapa piirtää paperille parikymmentä luolastohuonetta ja asettaa niihin örkkejä ja aarteita sopivissa määrin. Mutta jos huoneilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin perusteema luolassa asuvasta örkkiheimosta, ei seikkailu luultavasti tule erottumaan… Continue reading Linkit, kytkennät ja yhteydet
Maailman toinen pelinjohtaja muistelee
The Secrets of Blackmoor -dokkarin tekijät ovat taas julkaisseet kiinnostavaa haastattelumateriaalia. Tällä kertaa haastateltavana oleva Greg Svenson kertoo eri näkökulmia Blackmoorin keskivertokampanjaa paljon korostetumpiin scifi-vaikutteisiin. Svenson varmasti tietää mistä puhuu, olihan hän kymmeniä vuosia Dave Arnesonin pelikaverina ja ensimmäinen pelinjohtajan viitan Arnesonilta perinyt. Maailman toinen pelinjohtaja, siis! Svenson saattaa kuulostaa tutulta, linkkasinhan pari viikkoa sitten… Continue reading Maailman toinen pelinjohtaja muistelee
Mikä ihmeen EHP?
Kun selailee vanhempia englanninkielisiä roolipelejä 70-luvulta, törmää tämän tästä ilmaisuun EHP. Lyhenne on yllättävänkin yleinen, eikä sitä aina kirjoiteta auki. Ei siis ihme, ettei nykylukija aina ole täysin varma siitä, mistä oikein on kyse. Tietäjät kuitenkin tietävät että kyseessä on lyhenne sanoista Evil High Priest, eli toisin sanoen pahuuden ylipappi. Rajua hommaa, siis! Nykynäkökulmasta on… Continue reading Mikä ihmeen EHP?
Erilaisia roolipelikerrontatapoja
Roolipelejä voi pelata monella eri tavalla, eikä jonkun käyttämä terminologia aina välttämättä aukene muille. Kirjoittelen tähän omia käsityksiäni roolipelien kerrontatyyleistä ja siitä, kuinka pelinjohtaja voi valmistautua tai olla valmistautumatta pelitapahtumiin etukäteen. Listausta voi ajatella jonkinlaisena pelityylien, tai pikemminkin pelinjohtotyylien, taksonomiana. Myös muunlaisia kampanjatyylejä on varmasti olemassa, mutta en nyt tähän hätään keksinyt kuutta tyyliä enempää.… Continue reading Erilaisia roolipelikerrontatapoja
Miltä ensimmäiset luolastot näyttivät?
Secrets of Blackmoor -Facebook-ryhmässä on viime päivinä esitelty vanhimpia säilyneitä luolastokarttoja. Kyseessä on Tonisborg Castlen, eli Dave Arnesonin pelikaverin Greg Svenson luolasto suunnilleen vuodelta 1974. Minusta on loputtoman kiinnostavaa, kuinka 70-luvun ensimmäiset luolastot erosivat moderneista vastineistaan. Käytäviä oli paljon enemmän ja huoneita vastaavasti vähemmän, eikä nykyisin kaikkien tuntema luolastokarttamerkistö patsaita ja salaovia merkkaavine tuttuine symboleineen… Continue reading Miltä ensimmäiset luolastot näyttivät?
Miltä keskiaika oikeasti näytti?
Raaseporin kaupunginmuseo EKTA:ssa on esillä upea pienoismalli Raaseporin linnasta 1400-luvulla. Taina Pailoksen tekemän pienoismallin mittakaava on 1 : 200, ja siitä käy hienosti ilmi keskiaikaisten puolustuslinnojen perusperiaatteita.
UnderRail
Olen viime viikkoina ollut pitkästä aika ihan kunnon tietokonepelikoukussa. Syyllinen on tällä kertaa vanhoista Fallouteista inspiraationsa hakeva UnderRail, joka taitaa olla yksi parhaista koskaan pelaamistani tietokonepeleistä. Pääsuunnittelija Dejan Radisic teki peliä monta vuotta yksin, eikä ole epäilystäkään että peli on pitkälti hänen näköisensä, mutta myös monella tapaa alkuperäisten Falloutien kopio. Falloutin kopioiminen ei ole alkuunkaan… Continue reading UnderRail
Ken on hirviöistä kauhein?
Kuvitteellisten olentojen mahdottomuudesta
The New Yorkerissa on ajatuksia herättävä artikkeli kuvitteellisista olennoista, kuten mantikoreista, basiliskeista, aaveista ja lohikäärmeistä. Artikkeli herättelee ajattelemaan kuvitteelliseen liittämiämme uskomuksia hauskasti ja oivaltavasti. Ovatko jotkut kuvitteelliset olennot uskottavampia kuin toiset ja miksi? Miten kuvitteellisen uskottavuus syntyy, ja onko siinä mitään tavoiteltavaa? Eikä liene yllätys, että tämäkin pohdintaa koskee ihan yhtä lailla “höpsöjä haltijapelejä”! Kuvitteellisiin… Continue reading Kuvitteellisten olentojen mahdottomuudesta