Mines of Khunmar

Olen ollut kiinnostunut ns. megaluolastoista jo pidemmän aikaa. Minkälainen on yhteen ainoaan luolastoon sijoittuva kokonainen kampanja? Mitä kaikkea siinä tarvitsee olla, että pelaajien mielenkiinto säilyy loppuun asti?

Tähän mennessä olen todenut, että parhaimmat luolastot ovat geneeristen kohtaamisten sijaan täynnä mielikuvituksellista outoutta. Ne ovat myös täynnä kiinnostavia koukkuja, joihin pelinjohtaja voi tarttua ja ryhtyä kehittelemään niitä edelleen. Hyvän ja onnistuneen megaluolaston tekeminen vaatii samankaltaista luovuutta, kuin esim. kaunokirjallisuuden kirjoittaminen tai säveltäminen. Parhaimmat, kuten Castle of the Mad Archmage ja Dark Tower, ovat täynnä oivalluksia, jotka hykerryttävät jo ennen peliä, puhumattakaan sen aikana.

Beholder tekee rumaa jälkeä seikkailijaporukasta. Taide: Stefan Poag

Beholder tekee rumaa jälkeä seikkailijaporukasta. Taide: Stefan Poag

Yksi luolasto, joka tarttui vasta hiljattain tutkaani, on Stefan Poagin Mines of Khunmar. Kyseessä on Poagin 14-vuotiaana aloittama megaluolasto, jonka pariin Poag on palannut nyt 30 vuotta myöhemmin. Olen Poagin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että megaluolastoa on erittäin vaikea tehdä valmiiksi ja julkaistavaksi, koska kyseessä on valmiin tuotteen sijaan kyse prosessista, eli siitä kuinka pääsee käsiksi omaan mielikuvitukseensa ja pystyy esittämään sen luolaston muodossa pelikavereilleen. Mines of Khunmar on toisin sanoen keskeneräinen, mutta erittäin mielenkiintoinen.

Tämän hetkisen version voi ladata Poagin blogin oikeassa laidassa olevasta linkistä. Luolastossa on tällä hetkellä muistaakseni 77 erillistä “kerrosta”, jotka Poag on ryhmitellyt itselleni ihan uudella tavalla. Kannattaa ehdottomasti lukea, tai ainakin silmäillä!


Leave a Reply