Vuosi 2019 on ollut keskivertoa raskaampi opiskeluiden ja työn osalta ja välillä on tuntunut ettei hereilläoloaika riitä kaikkeen mitä tarvitsisi tehdä. Se on luonnollisesti rajoittanut myös pelaamista, vaikka säännöllinen roolipelaaminen hienosti purkaakin arkipäivän stressiä ja monotoniaa. Nyt kun on sopiva aika katsoa taaksepäin, huomaan kuitenkin että pelejä on ollut ihan kiitettävästi, ja että moni kampanja on edennyt paljon paremmin kuin olin ajatellut. Olen myös päässyt kokeilemaan paljon uusia pelejä, jota en vuoden aikana tullut edes ajatelleeksi.
Viime vuoden suurin muutos oman pelinjohtamisen näkökulmasta liittynee siihen että aloitimme syksyllä toisella torstaiporukallamme uuden kampanjan, sen sijaan että olisimme jatkaneet vuoroviikoittaista seikkailua Shaharin kaupungissa ja sen alapuolisissa luolastoissa. Pelaajat kaipasivat jotakin suoraviivaisempaa Shaharin hiekkalaatikon sijaan, ja koska olimme puhuneet paljon siitä kuinka “uutta” Dungeons & Dragonsin viidettä laitosta olisi kiva kokeilla, päätimme siirtyä siihen. Olin itse pelannut viitoslaitosta kymmenkunta pelikertaa, mutta nyt avautui mahdollisuus ruveta vetämään sitä. Pelaajilla sen sijaan ei ollut kellään aikaisempaa kokemusta viitoslaitoksesta, mutta se tuntui silti kaikista riittävän kiinnostavalta.
Päätimme lähteä liikkeelle suhteellisen paljon kehuja keränneestä Lost Mine of Phandelver -kampanjasta, niin ettei peli taas ajautuisi liian suureksi hiekkalaatikoksi ja ettei pelaajilla olisi liian paljon vaihtoehtoja selkeän “tarinan” sijaan. Nyt meillä on takana muutama pelikerta, mutta myös yksi TPK kun varomattomat seikkailijat päättivät hyökätä suoraan mörköpeikko Klargin johtamien goblinien kimppuun “Cragmaw hideoutissa”. Ensi vuoden alku varmasti näyttää onko viitoslaitoksella meidän näkökulmastamme tulevaisuutta, etenkin kun meistä liian liberaalit ja geneeriset loitsijasäännöt ovat jo nyt herättäneet aika paljon keskustelua ja ihmetystä.
Vaikka Shahar-kampanjassa on enää yksi aktiivinen peliporukka, etenee se vääjämättä kohti päätöstään. Toinen torstaiporukka on onnistunut haalimaan sellaisen valikoiman voimallisia taikaesineitä (mm. cube of force) ja etenemään sopivan fokusoidusti, että on vain ajan kysymys kun viidennen kerroksen lopulliset salaisuudet avautuvat. Viime pelikerralla porukka onnistui hoitelemaan tri. Nagash -nimisen lichin, eikä neljännen kerroksen vampyyrinäyttelijöistäkään tunnu enää olevan vastustusta. Vaikka Jubilexin vapautuminen tutkimuslaboratorioihin hieman onkin hidastanut etenemistä, löytyy varmasti ennen pitkää reitti myös viidenteen kerrokseen ja kampanjan päätöksen äärelle. Kampanjaa on nyt pelattu yhteensä noin 100 pelikertaa, joista tämä toinen torstaiporukka on pelannut 2/3 ja viitoslaitokseen siirtynyt toinen porukka jäljelle jääneen kolmanneksen.
Toista pyörittämääni kampanjaa Elsirin laaksoa on pelattu kohta jo 150 sessiota. Täysin vapaana hiekkalaatikkona ja kuningaskuntarakentamisena alkanut kampanja on vähä vähältä siirtynyt kohti fokusoidumpaa loppua. Nyt kampanjassa ollaan Obsidiaanikaupungissa, jossa eri jättien, valkohaltijoiden ja illithidien faktiot ottavat mittaa toisistaan korkean teknologian artefaktien keskellä. Etenkin tämä sunnuntaisin pelattava kampanja on viime aikoina joutunut kärsimään aikataulupaineiden alla, eikä viime vuonna tainnut tulla edes viittätoista pelikertaa täyteen. Silti tahti oli pelikerroissa laskettuna vielä keväällä ihan ok, vaikka Pathfinder-sääntöjen käyttäminen tietysti välillä hidastaa pelin etenemistä ihan reilusti. Monta tarinansäiettä on edelleen ilmassa ja niistä suurin osa tuntuisi yhdistyvän Obsidiaanikaupungissa ja sinne muinoin vangitun Cadixtat-titaanin ympärillä.
Tällä hetkellä meneillään olevien kampanjoiden lisäksi olen välillä ehtinyt pelaamaan myös muiden peleissä. Parhaiten mieleen ovat jääneet keskiviikkoporukassa pelatut klassiset D&D-modulit, joita olemme kolunneet lävitse Mentzerin BECMI-sääntöjen pohjalta. Tähän mennessä olemme pelanneet Gygaxin B2 Keep on the Borderlandsin (1979), Jean Wellsin ja Tom Moldvayn B3 Palace of the Silver Princessin (1980), Tracy ja Laura Hickmanin B7 Rahasian (1984), ja olemme juuri etenemässä kohti Douglas Nilesin B5 Horror on the Hill (1983) -modulin loppupuolta. Kukkuloiden kauhun jälkeen on tarkoitus edetä kohti Tom Moldvayn X2 Castle Amberia (1981).
Vanhojen modulien pelaaminen on ollut todella antoisaa. Niiden pituus on useimmiten juuri sopiva, niin että yksittäinen seikkailu pelataan lävitse noin viidessä pelikerrassa. Näin vaihtuvuus on sopivan nopeaa, eivätkä heikommatkaan modulit häiritse menosa. Moduleista parhaalta on tuntunut ehkä hieman yllättäen Rahasia kiinnostavine pulmineen, toki myös Keep on the Borderlands. Vaikka jälkimmäinen on pelattavana ympäristönä nerokas, tuntuu sen lähtöasetelma kokonaisten humanoidikansojen sukupuuttoon tappamisineen vuosi vuodelta ongelmallisemmalta. Myös Horror on the Hill on ollut kiintoisa, etenkin kun hobgoblinkuninkaan hovista voi löytää peräti Moria-tunnelmia. Palace of the Silver Princess oli ehkä pienoinen pettymys, koska sen tarinavetoisessa kerronassa ei aina ole tarpeeksi vuorovaikutteisuutta, joskin sen esittelemät troopit olivat piristävän korkeafantastisia ja siten erilaisia kuin muissa seikkailuissa.
Klassisen D&D:n lisäksi olen kuluneen vuoden aikana myös pelannut jonkin verran Dungeon Crawl Classicsia, Blades in the Darkia (pelinjohtajana), Call of Cthulhua (myös pelinjohtajana), Godboundia, Cyberpunkia ja viimeksi JokkeConissa erittäin antoisan 16 hengen “parlour larpin”, joka sijoittui Warhammer-maailman Middenheimiin ja kaupungin kiltojen väliseen juonitteluun ja välienselvittelyyn. Kaikki edellä olevat ovat ollet mielenkiintoisia, joskin Middenheim-kiltapeliä olisi voinut mielellään pelata enemmänkin. Hienoa kuitenkin että sen kaltaisia erikoispelejä pääsee vähintään kerran vuodessa kokeilemaan hyvässä seurassa.
Lautapelipuolellakin on tullut pelattua kaikenlaista kiinnostavaa. Ehkä eniten ovat jääneet mieleen uskonpuhdistuksen aikaa käsittelevä Here I Stand, lintujen bongaamiseen keskittyvä Wingspan, avaruusmegapeli Twilight Imperium ja erilaiset pakohuonelautapelit, joista T.I.M.E. Stories on toistaiseksi tuntunut kaikken parhaalta. Kuluneena vuotena tuli pelattua harmillisen vähän suosikkilautapeliäni Triumph & Tragedyä, mutta senkin aika varmasti tulee vielä. Näiden lisäksi olen pitkästä aikaa pelannut myös “oikeita” pakopelejä, joista tamperelaiset Marien muotokuvat ja Back in Time ovat tuntuneet kaikkein parhailta.
Tietokonepelipuolella en ole ollut erityisen aktiivinen. Eniten tunteja keräsi varmasti iki-ihana ja petollisen koukuttava Stardew Valley. Toiseksi eniten tuli pelattua veristä palkkasoturimanageripeliä Battle Brothersia. Kunniamaininnan saavat kotimainen Noita, tunnelmallinen roguelike Caves of Qud ja ruuanlaittopeli Cook, Serve, Delicious! Tietokoneistetuista peleistä puolestaan keräsi ylivoimaisesti eniten tunteja ja pelejä loistelias Blood Bowl -versiointi FUMBBL, jota voisin pelata aina vain enemmän. Kuluneena vuonna tuli siis pelattua todella paljon kaikenlaisia kiinnostavia pelejä, ja meno toivottavasti jatkuu vielä tulevan vuoden puolellakin!
1 comment