Koska Melanin (aka Gabor Luxin) Swords & Wizardry -systeemille julkaisema Castle Xyntillan on kerännyt viime aikoina runsaasti kehuja niin päädyin pohdiskelemaan pitäisikö seikkailu oikein hankkia. Siitä ei taida olla toistaiseksi myynnissä kuin fyysinen ja kovakantinen versio (jonka mukana tulee toki pdf), joten ei auta muu kuin sijoittaa kuolleeseen puutavaraan. Melan mainitsee blogissaan että Castle Xyntillanin piti ilmestyä Necromancer Gamesin julkaisemana jo aikaa sitten, mutta kustantajasta johtuen julkaisu siirtyi nyt sitten tähän päivään ja eri nimelle. Reilusti yli satasivuisesta Castle Xyntillanista löytyy pieni teaseri täältä, ja verkkokauppa palvelee innokkaita ostajia täällä.
Castle Xyntillan on siis viimeisen päälle sliipattu tulkinta vanhan koulukunnan kummitustaloteemasta, eli sellaisesta mitä Judges Guildin muinainen Tegel Manor (1977) ja Tom Moldvayn X2: Castle Amber (1981), tai vaikkapa Warhammer Fantasy Roleplayn klassisen The Enemy Within -kampanjan kolmas osa Death on the Reik (1987) tai uudempi Shadowbrook Manor (2011) edustavat. Lajityypissä tutkitaan tyypillisesti jonkin muinaisen mahtisuvun kartanoa ja/tai linnaa, ja oleellisena tarinallisena elementtinä on suvun eri jäsenien tapaaminen ja heidän outojen suhteiden selvittäminen. Lisäksi näissä kummituskartanoissa on tarjolla kosolti erilaisia haamuja ja erikoisia tapahtumia, jotka sopivat vuorovaikutteisuudessaan D&D:n pelaamiseen kuin nenä päähän.
Luvassa on siis roppakaupalla outoja tapahtumia, kummituksia, nyrjähtänyttä vuorovaikutteisuutta ja upeita karttoja. Pelattavaa riittää kymmeniksi pelikerroiksi ja Melanin jakamista teasereista päätellen sisältö on sopivan tiivistä ja evokatiivista. Rob Conelyn (eli Bat in the Atticin) kartat ovat upeita ja ne vaikuttaisivat palvelevan pelaamista ihastuttavan selkeästi. Kasassa on jo niin monta positiivista tekijää, että lienee vaikea olla ostamatta Castle Xyntillania sen keskivertoa kalliimmasta hinnasta riippumatta.
2 comments