Olen kirjoittanut aikaisemminkin erilaisista peliproseduureista ja niiden sielunmaisemasta, mutta keskittynyt paljon enemmän vaikkapa heksaryömintään tai luolastokomppaukseen kuin kaupunkiseikkailuihin. Viime aikoina on kertynyt jonkin verran lisäkokemusta myös kaupunkipelaamisesta, perustuihan Shahar-kampanjamme kaupungissa ja sen alaisissa luolastoissa tapahtuvien seikkailujen vuorotteluun. Samalla pitkäikäinen mutta viime aikoina verkkaisesti edennyt Red Hand of Doom -moduulista lähtöisin oleva ja toistaiseksi nimetön kampanjamme on edennyt yhteen Forgotten Realmsin suurimmista kaupungeista Sheirtalariin, jossa pelaajahahmot ovat yli 10. tason hahmoina jo ihan vaikuttava voima.
Kun silmääni osui joitakin aikoja sitten Chaos Magick-User -blogin kirjoitus kaupunkikampanjoista, täytyi ykskantaan todeta että oma lähestymistapani on varsin samankaltainen, vaikken ole sitä koskaan varsinaisesti etabloinut tai kirjannut muistiin. Blogissa todetaan ettei kaupunkikampanja luultavasti tarviset alue- tai sektorikohtaista karttaa tarkempaa abstraktiotasoa, sillä ei ole mielekästä seurata millä kadulla pelaajahahmot kulloinkin kulkevat, vaan pikemminkin tietää missä (ja minkä henkisessä) kaupunginosassa he liikkuvat, ja kuinka tunnelma muuttuu kaupunginosasta toiseen. Ainakin omassa mielessäni sektoreiden edustamat kaupunginosat voivat olla fyysisesti ja maantieteellisesti hyvinkin eri kokoisia, kunhan niillä on yhtenäinen ja muista alueista eroava “luonteensa”.
Näin vaikkapa Sheirtalarin valtava Waukeenille pyhitetty kauppatemppeli Säkenöivien kolikoiden kultatalo, kaupungin ulkopuolella levittäytyvä Shaar-miesten leiri tai kaupungin suuren sataman epämääräiset korttelit. Nämä kaikki tarvitsevat oman satunnaiskohtaamistaulukkonsa (joissa voi toki olla myös paljon yhtäläisyyksiä keskenään), joiden sisältämät kohtaamiset kertovat jotakin alueen luonteesta. Ja koska kaupungeissa ei välttämättä tarvitse jatkuvasti tapahtua merkittäviä tapahtumia, voi taulukoista heittää vain silloin jos pelaajahahmot tutkivat aluetta tai haluavat sieltä jotakin. Satunnaiskohtaamisia heitetään toisin sanoen vain jos on jotakin pelissä, niin että kohtaamiset voivat lähettää pelin kulun mielenkiintoiseen suuntaan. Joka kauppareissulla ei toisin sanoen ole mielekästä heittää satunnaiskohtaamisia, sillä se vain sekoittaa pelaajia, jotka ovat pikemminkin logistiikka- kuin seikkailumoodissa.
Kaupunkipelien osalta on myös hyvä muistaa, ettei satunnaistaulukoida kannata tehdä pelkästään “realistisista” lähtökohdista käsin. Pikemminkin kannattaa tähdätä jonkinlaiseen maailmaa suurempaan kerrontatyyliin, sillä ei ole mielenkiintoista tavata pelkästään asioillaan juoksevia kauppiaita tai kaupungin vartijoita, vaan pikemminkin sisällyttää kaupunkien satunnaiskohtaamistaulukoihin myös yllätyksiä ja tarinan siemeniä. Itse olenkin tykännyt yhdistää kaupunkien taulukot niihin suurempiin juoniin ja tapahtumaketjuihin, joita kaupungissa kulloinkin on meneillään. Näin mukana on myös valepukuihin sonnustautuneita hirviöitä tai vaikkapa eri faktioiden välisistä kahinoista kertovia tilanteita.
1 comment