En ole ehtinyt päivittämään blogia viime aikoina, mutta kerrataan nyt sentään että mitä on tullut syksyn mittaan pelattua. Olenkin jo pariin otteeseen kirjoittanut siitä kuinka saimme päätökseen Shahar-kampanjamme. Toinen juuri päättymässä oleva kampanja on D&D:n vitoslaitokselle julkaistu Curse of Strahd, jossa olen mukana ihan pelaajana. Kampanja on nyt edennyt finaalin asti, joten olemme kohdanneet Strahd muinaisen linnan katakombeissa. Vampyyrilordilla on puolellaan kaikenlaisia liittolaisia ja taikoja, joten katsotaan saammeko häntä missään vaiheessa taltutettua. Ehkäpä matkan varrella keräämämme voimalliset artefaktit auttavat kallistamaan taistelun meidän eduksemme.
Avalon-kampanja on lähtenyt kivasti käyntiin pienen alkukankeuden jälkeen. Ajatukseni oli että aloitamme pelaamalla jonkin kampanjan kokonaistunnelmaan sopivan valmiin seikkailun. Ensimmäinen yritys Blackapple Brughilla päättyi hieman epäonnekkaasti TPK:n, joten siirryimme uusilla hahmoilla pelaamaan Winter’s Daughteria, jonka jälkeen olemme jo hyvää vauhtia edenneet Black Wyrm of Brandonsfordin pariin. Näistä jälkimmäinen on selkeästi paras ja pelipöytään sopivin, onhan se on jo nyt johtanut kaikenlaisiin levottomiin faunien univiiniä ja lohikäärmeitä sisältäviin tilanteisiin. Winter’s Daughter on puolestaan ihan tunnelmallinen, mutta liian lineaarinen ja Blackapple Brugh lupaavasta tunnelmastaan huolimatta seikkailuna aika puutteellinen.
Lisäksi olemme jatkaneet pitkäaikaista 3.5-kampanjaamme, jossa PC:t ovat juuri saamassa jalansijaa Sheirtalarin suurkaupungista. Luvassa on selkkauksia kaupungin eri faktioiden välillä, ja pyrkiminen mahtavan Mardukin veljeskunta -nimisen maagikillan korkean tason tietämyksen pariin. Tällä hetkellä PC:t liikkuvat kaupungin alaisissa katakombeissa etsimässä kadonneita nomadilapsia kammottavien käärmekultistien tukikohdasta. Katakombeissa vaikuttaisi olevan paljon muutakin meneillään ja katsotaan mitä kaikkea pelaajat päättävät tutkia. Sheirtalarin maan päälliset juonittelut pohjaavat löyhästi muinaiseen B6 Veiled Society -seikkailuun, vaikka PC:llä onkin liki kymmenen tasoa enemmän vyön alla kuin mihin seikkailu on alun perin kirjoitettu. Lisäksi olen maustanut soppaa sopivasti kaikenlaisilla omilla juonikuviolla ja aiemmin käyttämättä jääneillä faktioilla.
Lisäksi olen luvannut aloittaa syksyn aikana uuden kampanjan, joksi on nyt valikoitumassa Salaperäinen saari -nimellä kulkeva X1 Isle of Dread -muunnelma. Jujuna on se, että kampanjassa pelataan perinteisten fantasiarotujen sijaan 1600-luvun ranskalaisia tutkimusmatkailijoita, jotka ovat päätyneet tutkimaan outoa Tyynen valtameren saarta ja sen sisältämiä rikkauksia. Ajatuksena on tuoda X1-seikkailussa implisiittisesti mukana ollut kolonialistinen näkökulma koko seikkailun keskiöön, ja hieman pohtia ja purkaa heksaryömintöjen sisäistä logiikkaa. Katsotaan miten kampanja lähtee vauhtiin.
Muiden pelien puolella olen pelannut aika aktiivisesti Blood Bowlia juuri käynnistyneessä Cyberpunk-liigassa. Vaikka olen tasoltani parhaimmilaankin vain keskivertopelaaja, on ollut ilo huomata ettei minua ainakaan ihan koko aikaa viedä kuin pässiä narusta, vaikka vastassa on maailman parhaita Blood Bowl -taitajia. Tietokonepuolella ei ole oikein löytynyt mitään uutta suosikkia, vaikka olenkin Deep Sky Derelictsia, Vampire Survivorsia ja Arma 3:sta jonkin verran pelaillutkin DayZ-videoiden katselun ohella.