Koukutuin totaalisesti tietokonepeli RimWorldiin, jossa ohjataan kourallista selviytyjiä enemmän tai vähemmän vihamielisellä planeetalla Dwarf Fortressin tyyliin. Dwarf Fortress -kytkökset tuntuvat alkuun melkeinpä liiallisilta, mutta pikku hiljaa käy selväksi, ettei kyseessä ole sama peli eri kuorrutuksella, vaan samanlaisista elementeistä ja kontrolleista koostuva itsenäinen teos.
RimWorldissa kiinnostavaa on paitsi siirtokunnan ohjailu ja selviytyjien toiminnan virtaviivaistaminen, myös kuinka se luo aika pienistä osasista toimivia henkilöhahmoja, joihin oikeasti kiintyy ja joiden (enemmän tai vähemmän väkivaltainen) poismeno voi oikeasti riipaista. Pelissä on myös ihan kiinnostava kaupankäynti- ja ryöstelymoodi, jossa maailmankartalla voi liikuskella eri siirtokuntien välillä. Suhteet naapureihin myös vaikuttavat, sillä lähistöllä asuvat kiukkuiset heimot tulevat herkästi aseelliselle vierailulle.
Tykkäsin pelata erityisesti Lost Tribe -kivikausimoodia, jossa aloitetaan teknologisestikin aivan alusta. Tämä pelitapa oli kiinnostava, varsinkin kun valitsin siihen sellaisen biomin, jossa ei juurikaan ollut kasvillisuutta tukikohdan rakentamiseksi, vaan selviytyjät joutuivat värjöttelemään lippaluolassa villieläinten ja ryöstelijöiden armoilla. Sieltäkin kyllä ponnistettiin, ja pikkuhiljaa alkeelliset selviytyjät alkoivat kehittämään toimivia aseita, tuotantolinjoja ja lopulta sähköä tukikohtansa tarpeisiin.
Olen nyt pelissä loppupuolella, joka tarkoittaa että olen aloittanut valmistamaan omaa avaruusalusta ja joudun paitsi torjumaan vihamielisten heimojen hyökkäyksiä, myös keräämään voimavaroja aluksen käynnistämisen jälkeen alkavaa entistä pidempää hyökkäysten sarjaa varten. Tällä hetkellä siirtokunnan asukkeja on parikymmentä, ja luku on pysynyt samana jo yllättävän pitkään kun ruokahuolto, lääketiede ja puolustusjärjestelmät pikku hiljaa kehittyvät.