Olin ajatellut käyttäväni Luke Cranen Miseries & Misfortunes -roolipeliä hiljattain ilmestyneen Castle Xyntillan -seikkailun “pelimoottorina” ja hankin siten ko. pelin PDF:nä. Kävi ilmi että peli on jo liiankin kaukana perus-D&D:stä että sitä voisi varsinaisesti käyttää lyhyenkään luolastokampanjan sääntöjärjestelmänä, mutta hyvin … Continue reading
Aina välillä mieleen juolahtaa erilaisia kampanjaideoita, joita ei kuitenkaan realistisesti ehdi ikinä peluuttaa. Minulla on pöytälaatikossa jo nyt kourallinen puoliaktiivisesti kehittyviä kampanjoita, jotka toivon vielä jonain päivänä pelaavani. Niiden lisäksi on sitten loputon määrä kiinnostavia ideoita, joita voisi lähteä kehittämään, … Continue reading
Vaikka suurin osa peliporukoista tuntuu viihtyvän aika geneeristen örkki- ja goblinseikkailuiden parissa, on julkaistuissa D&D-materiaaleissa valtavasti potentiaalia myös muunlaisten kampanjoiden vetämiseen. Yksi kiehtovimmista D&D:n piirteistä käsittelee eri ulottuvuuksia, jotka ovet olleet osana peliä jo sen varhaisista versioista asti. Ensimmäisen laitoksen … Continue reading
Viisi vuotta ja yhteensä 111 pelikertaa siihen meni, mutta tämän viikon keskiviikkona pelattiin Dwimmermount-kampanjamme viimeinen pelikerta. Pelaajahahmot onnistuivat tunkeutumaan Turms Termaxin muinaiseen vankilaan ja lyömään tämän jumalaksi itsensä kohottaneen tyrannin, ja nyt on kampanja päässyt kunnialliseen päätökseensä. Loppu tuli Turmsille lopulta … Continue reading
Roolipelejä voi pelata monella eri tavalla, eikä jonkun käyttämä terminologia aina välttämättä aukene muille. Kirjoittelen tähän omia käsityksiäni roolipelien kerrontatyyleistä ja siitä, kuinka pelinjohtaja voi valmistautua tai olla valmistautumatta pelitapahtumiin etukäteen. Listausta voi ajatella jonkinlaisena pelityylien, tai pikemminkin pelinjohtotyylien, taksonomiana. … Continue reading
Kauhupelien pelinjohtaminen eroaa monella tapaa fantasiapelien pyörittämisestä. Se johtunee useastakin asiasta, kuten siitä että kauhupelejä niin kuin Call of Cthulhua pelataan usein yksittäisinä seikkailuina, kun taas fantasia saa useimmiten kampanjamuodon. Cthulhussa ei oman kokemukseni mukaan myöskään pelata niin paljoa omatekoista materiaalia … Continue reading
Viime viikot ovat kuluneet lomatunnelmissa. Suurin osa säännöllisistä roolipelikampanjoista on tällä hetkellä kesätauolla, mutta jotain pientä on tullut pelailtua. Yhdysvalloista käymässä olevan Topin kanssa pelitestataan uutta Lacunaa, joka taas kerran häikäisee tunnelmallaan. Blue City on hyvin kouriintuntuvan surrealistinen kaupunki (mitä … Continue reading
Viikingit ja roolipelit sopivat hyvin yhteen, onhan kummassakin kyse ryöstelevistä omaneduntavoittelijoista. Kirjoittelin vuosi sitten Venäjän jokia pitkin seikkailevista varjageista ja näiden edesottamusten soveltumisesta roolipelikampanjan perustaksi. Ajatuksena oli silloin realistissävytteinen kampanja varjageista, mutta miksei soppaan voisi lisätä vähän yliluonnolista ja pulp-henkeäkin? Koska … Continue reading
Pelaajat ovat D&D-tyyppisissä peleissä keskeinen muutoksen alulle panija, mutta välillä tuntuu että myös pelimaailman pitäisi heittää pelaajien suuntaan enemmän haasteita, yllätyksiä ja vallitsevan järjestyksen siirtymiä. Mistä ne syntyvät? Rick hamell.net:ssä kirjoittaa muutoksista roolipelimaailmoissa. Rickin mukaan “transitiot” perustuvat parhaimmillaan pelimaailman valtatasapainon tunnistamiseen. … Continue reading
Pelaajien Shahar-kartan toinen versio. Yksi ruutu kartalla vastaa 20′.