Dwimmermount post mortem

Viisi vuotta ja yhteensä 111 pelikertaa siihen meni, mutta tämän viikon keskiviikkona pelattiin Dwimmermount-kampanjamme viimeinen pelikerta. Pelaajahahmot onnistuivat tunkeutumaan Turms Termaxin muinaiseen vankilaan ja lyömään tämän jumalaksi itsensä kohottaneen tyrannin, ja nyt on kampanja päässyt kunnialliseen päätökseensä. Loppu tuli Turmsille lopulta … Continue reading

Erilaisia roolipelikerrontatapoja

Roolipelejä voi pelata monella eri tavalla, eikä jonkun käyttämä terminologia aina välttämättä aukene muille. Kirjoittelen tähän omia käsityksiäni roolipelien kerrontatyyleistä ja siitä, kuinka pelinjohtaja voi valmistautua tai olla valmistautumatta pelitapahtumiin etukäteen. Listausta voi ajatella jonkinlaisena pelityylien, tai pikemminkin pelinjohtotyylien, taksonomiana. … Continue reading

Kauhupelien ja fantasiapelien eroista

Kauhupelien pelinjohtaminen eroaa monella tapaa fantasiapelien pyörittämisestä. Se johtunee useastakin asiasta, kuten siitä että kauhupelejä niin kuin Call of Cthulhua pelataan usein yksittäisinä seikkailuina, kun taas fantasia saa useimmiten kampanjamuodon. Cthulhussa ei oman kokemukseni mukaan myöskään pelata niin paljoa omatekoista materiaalia … Continue reading

Viime aikojen pelimeininkiä

Viime viikot ovat kuluneet lomatunnelmissa. Suurin osa säännöllisistä roolipelikampanjoista on tällä hetkellä kesätauolla, mutta jotain pientä on tullut pelailtua. Yhdysvalloista käymässä olevan Topin kanssa pelitestataan uutta Lacunaa, joka taas kerran häikäisee tunnelmallaan. Blue City on hyvin kouriintuntuvan surrealistinen kaupunki (mitä … Continue reading

Viikingit Obsidiaanikaupungissa

Viikingit ja roolipelit sopivat hyvin yhteen, onhan kummassakin kyse ryöstelevistä omaneduntavoittelijoista. Kirjoittelin vuosi sitten Venäjän jokia pitkin seikkailevista varjageista ja näiden edesottamusten soveltumisesta roolipelikampanjan perustaksi. Ajatuksena oli silloin realistissävytteinen kampanja varjageista, mutta miksei soppaan voisi lisätä vähän yliluonnolista ja pulp-henkeäkin? Koska … Continue reading

Muutoksia kampanjamaailmassa?

Pelaajat ovat D&D-tyyppisissä peleissä keskeinen muutoksen alulle panija, mutta välillä tuntuu että myös pelimaailman pitäisi heittää pelaajien suuntaan enemmän haasteita, yllätyksiä ja vallitsevan järjestyksen siirtymiä. Mistä ne syntyvät? Rick hamell.net:ssä kirjoittaa muutoksista roolipelimaailmoissa. Rickin mukaan “transitiot” perustuvat parhaimmillaan pelimaailman valtatasapainon tunnistamiseen. … Continue reading

Shahar-kampanja

Shahar, eli Tuhansien hopeakellojen kaupunki, on muutaman kymmenen tuhannen asukkaan aavikkokaupunki, joka kohoaa kukkulalla Shaarmidin ruohotasankojen ja suolaerämaiden yllä. Kaupunkia hallitsee Mustaksi kuningattareksi kutsuttu Badroubor ja tämän henkivartiokaarti, Vaering-vartio, joka koostuu pohjoisen sotureista. Kuningattaren valta-asema ei kuitenkaan ole absoluuttinen, sillä Shaharia ympäröiviä … Continue reading

Hahmoluokkakohtaiset kokemuspistekriteerit

Olen pohdiskellut kokemuksen jakamista hengenlaatu/alignment-kohtaisesti, lähinnä ajatellen Boot Hill -lännenkampanjaa. Jotkut saavat kokemusta pankkiryöstöistä, toiset niiden estämisestä ja kolmannet vaikkapa vain tilanteen tarkkailusta. TSR:n Gangbustersissa on säännöt hahmoluokkakohtaisille kokemuspisteille. Koska Gangbustersin hahmoluokat samalla edustavat niiden hengenlaatua, on lopputulos hyvin samankaltainen, … Continue reading

Varjagikampanja

Viikingit eivät tunnetusti tehneet kauppaa ja ryöstelleet vain lännessä, vaan myös idässä. Ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella varjageiksi kutsutut itäiset viikingit kehittelivät kauppareittejä halki Itä-Euroopan ja Venäjän kohti Mustaa merta, Kaspianmerta ja niiden rannoilla sijaitsevia suurkaupunkeja. Varjagit olivat tunnettuja sotaisuudestaan ja Konstantinopolissa, eli … Continue reading