Tag: npc

Jennell Jaquays

Kenties kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin kenttä- ja seikkailusuunnittelija Jennell Jaquays (syntyi Paul Jaquaysina vuonna 1956) menehtyi pitkällisen sairauden jälkeen vuoden alussa. Jennellin parhaiten muistetut työt lienevät alkuaikojen vaikutusvaltaiset Judges Guild -seikkailut Caverns of Thracia (1979) ja Dark Tower (1980), mutta hän ehti toimia elämänsä aikana paitsi roolipelien, myös tietokonepelien kenttäsuunnittelun parissa. Jennell oli oikeastaan ensimmäisiä, jotka… Continue reading Jennell Jaquays

Mitä hirviöt haluavat?

Pelinjohtajan pitää usein keksiä lennosta motivaatioita erilaisille olennoille, hirviöille ja faktioille. Itsekin olen monesti jäänyt pohtimaan että sen-ja-sen faktion olisi pitänyt olla aktiivisempi neuvottelussaan pelaajahahmojen kanssa, mutta pelihetkellä aivot ovat lyöneet tyhjää. Mutta mistä voi tietää että mitä vaikkapa luolastossasi lymyävät vampyyrit tai lohikäärme haluavat? Niin kuin monessa roolipeleihin liittyvässä asiassa, kannattaa turvautua taulukoihin! Goblin… Continue reading Mitä hirviöt haluavat?

Mitä opimme Shahar-kampanjasta?

Kirjoittelin jo aikaisemmin siitä, kuinka saimme päätöksen kuusi vuotta kestäneen Shahar-kampanjamme. Purin jo siinä kirjoituksessa jonkin verran kampanjan tuntoja, mutta nyt kun kampanjan päättymisestä on kulunut hieman enemmän aikaa, olen yrittänyt jäsennellä ajatuksiani hieman tarkemmin, ymmärtääkseni paremmin sitä mikä onnistui ja mikä meni mönkään. Koska kampanja oli yli 100 pelikerrallaan aikamoinen panostus, yritän myös paremmin… Continue reading Mitä opimme Shahar-kampanjasta?

Itseään ruokkiva kampanja

Olen jo pitkään ollut viehättynyt hiekkalaatikkokampanjoista, koska tuntuu että ne soveltuvat erityisen hyvin omaan pelityyliini ja viikkorytmiini. Oman kokemukseni mukaan hiekkalaatikkokampanjoiden luomisessa on enemmän työtä ennen pelin alkamista, mutta kunhan kampanja lähtee käyntiin, pyörittää kampanja käytännössä itse itseään, minimaalisella valmistelulla yksittäistä pelikertaa kohden. Jos käytän parikymmentä tuntia uuden kampanjan suunnitteluun, jää kampanjan viikoittainen “ylläpito” ja… Continue reading Itseään ruokkiva kampanja

Ominaisuudet uusin silmin: Karisma

Ajattelin kirjoitella D&D:n ominaisuuksista (“ability”), ja siitä miten niiden käyttöä pelissä voisi parantaa ja/tai muuttaa omien mieltymysteni mukaisiksi. Kirjoitan ainakin kahdesta “turhimmasta”, eli karismasta ja viisaudesta, mutta saatanpa intoutua kirjoittamaan myös muista ominaisuuksista, jos vain suinkin ideoita ja energiaa riittää. Karismaa ja viisautta yhdistää se, että kumpaakin kohdellaan ja on kohdeltu “dump statina”. Se taas… Continue reading Ominaisuudet uusin silmin: Karisma

Abstraktiotaso roolipeleissä

Roolipeliseikkailujen kirjoittamisessa voidaan nähdä kaksi keskenään yhteen sopimatonta koulukuntaa. Ensimmäinen pohjautuu seikkailupaikkojen ja niiden henkilöiden mahdollisimmaan tarkkaan määrittelemiseen, usein “simulationistisessa” hengessä. Toinen on vaikeammin määriteltävissä, mutta kutsutaan sitä tässä vaikkapa korkeamman abstraktiotason määrittelyksi. Se tarkoittaa luonnosmaisempaa kirjoittamista, jossa motivaatiot ja huoneiden sisältö merkitään muutamalla ranskalaisella viivalla monen sivun tarkan määrittelyn sijaan. Vanhoissa D&D -seikkailuissa abstraktion taso on usein… Continue reading Abstraktiotaso roolipeleissä

Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuvat kampanja 3/5

Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuva kampanja Osa kolme – faktiot ja EPH:t Edistyneen Luolamestarin Oppaan ensimmäisessä osassa pohdittiin luolaston dynaamisuutta ja sen perustaksi tarvittavaa mysteeriä. Toisella kerralla käsiteltiin puolestaan megaluolastoa konseptina, monimutkaisemman luolaston piirtämistä, sekä luolastosta löytyviä erikoisempia vuorovaikutteisia laitteita, patsaita ja koneita. Näillä eväillä olet toivottavasti saanut ainakin jonkinlaista tolkkua omaan kamppanjaasi. Nyt kun tullaan Edistyneen Luolamestarin Oppaan… Continue reading Edistyneen Luolamestarin Opas: Jatkuvat kampanja 3/5

Hassuilla äänillä puhumisesta

Olen pitkään ollut aika varautunut roolipelaamisen eläytyvää koulukuntaa kohtaan. Jotenkin rooleihin eläytymisestä on tullut väkisinkin mieleen haltijakorvat päässä larppaavat tyypit, joihin on välillä kovin hankala samastua. Samankaltaisella varauksella olen suhtautunut niihin, jotka puhuvat roolin mukaisesti erilaisilla äänillä. Nyt kun tulee pelailtua säännöllisemmin, huomaan kuitenkin itsekin puhuvani erikoisilla äänillä ja eläytyväni hahmoihin, ilman että se tuntuu… Continue reading Hassuilla äänillä puhumisesta