Image

Sankareita, onko heitä?

Useimmat roolipelit on kirjoitettu sillä oletuksella, että pelaajat ovat sankareita, jotka tekevät kaikkensa maailman pelastamiseksi. Kuten pitkään pelanneet tietävät, eivät kaikki pelaajahahmot tai seikkailijaryhmät kuitenkaan istu ongelmitta tähän muottiin ja monet pelaajaryhmät ovat kaikkea muuta kuin sankarillisia. Se korostuu etenkin jos pelataan D&D-tyyppistä haastepeliä, jossa pelaajien perimmäisenä tavoitteena on maksimoida oman hahmonsa kyvyt ja ominaisuudet. Vai voiko kokonaisia humanoidiheimoja kokemuspisteiden ja aarteiden toivossa teurastavia seikkailijoita pitää sankareina?

Mitä eroa on seikkailijaporukalla ja kaupunkia hallitsevalla rikollisjengillä? Kuva: Jeff’s Gameblog

Jos pelaajat pyrkivät ennen kaikkea tappamaan heikompiaan aarteiden ja kokemuspisteiden toivossa, tai maksimoimaan omien hahmojensa voimia, ei heidän tekemiään valintoja voi oikein millään tavoin perustella sankaruudella tai hyvyydellä. Myös 3.5-laitoksen myötä yleistyneet erinäiset “buildit”, kuten lohikäärmeveritaikurit tai puoliksi demoniset ninjat, joiden kehittelyssä perimmäinen tavoite on maksimoida käytettävien kykyjen ja ominaisuuksien arseenaali asettavat kysymyksen sankaruudesta aika erikoiseen valoon.

Toisaalta, jos seikkailijoita ajatellaan sankareiden sijaan konnina, asettuvat pelaajien erikoiset valinnat hahmojensa suhteen paremmin perspektiiviin. Jeff Rientsillä on aiheeseen liittyen loistavaa lisätodistusaineistoa blogissaan, jossa katsellaan rinta rinnan klassisia sankariseikkailijaryhmiä ja todellisista pelikokemuksista kumpuavia outoja pahisjengipotretteja. Perimmäinen opetus tässä lienee se, että pelipöydän ääressä istuva pelaaja ei aina ole niinkään kiinnostunut pelimaailman sisäisestä logiikasta, moraalivalinnoista tai tarinasta, vaan oman hahmonsa kehittelystä. Joskus kehittely voi toki olla nihilistisen päämäärätietoista, mutta toisinaan myös ihan vain hauskanpitoa, jossa “kaikki käy” ja erikoiset kyvyt ja motivaatiot tekevät pelaamisesta yksinkertaisesti hauskempaa.

Ei ole seikkailijaryhmä eikä mikään, jos siinä ei ole vähintäänkin pimeähaltijoita ja ninjoja! Kuva: Jeff’s Gameblog

Kenties onkin järkevämpää ajatella pelaajaryhmiä ihan suorilta pahisjengeinä ja luopua kokonaan oletuksesta että pelaajat olisivat liikkeellä pelastamassa maailmaa ja tekemässä hyviä tekoja. Pelinjohtajan näkökulmasta tässä on parasta se, että omaa etuaan tavoitteleva “pahis” on paljon aloitteellisempi tarinan suhteen kuin pahoja tekoja ensisijaisesti estävä “hyvis”. Jos pelaajien pimeälle puolelle antaa vallan, rupeaa kampanja edistämään enemmän itseään, eikä pelinjohtajan tarvitse enää kehitellä suuria sankaritarinoita pelaajien pelattaviksi, riittää että hän kehittelee pelaajille ryöstettävää ja tapettavaa…

20 kysymystä: Shahar-kampanja

Jeff Rientsin 20 kysymystä, tällä kertaa sovellettuna Shahar-kampanjaan. What is the deal with my cleric’s religion? Kaupungissa on kuusi pääuskontoa, joista Kamakan temppeli hallinnoi kaupungin vesivaroja, Nephelen temppeli suorittaa ilmahautauksia, Sekhmetin temppeli ylläpitää pyhää tulta ja Amurrun temppeli vastaa kaupungin … Continue reading

Miten kampanja alkaa?

Jeff’s Gameblog on yksi vanhimmista OSR-blogeista ja paikka josta löytyy takuulla kaikkien aikojen hauskinta ja hölmöintä pelaamista, mutta toisaalta myös teräviä havaintoja ja ällistyttävää mielikuvituksen käyttöä. Blogi on ollut pidemmän aikaa tauolla, mutta nyt siellä on luettavana 30 ihan toimivaa kampanja-alkua, varsinkin … Continue reading

D&D Next, -1

Ahaa! Onneksi seuraan Jeff Rientsin blogia, muuten en olisi tajunnut että D&D Next on täynnä kaiken maailman huijaustaikoja: kolmostason loitsu Revivify herättää henkiin alle tunnin kuolleena olleita, sleep kestää vain minuutin ja Charm Person on vain varjo entisestään. Keskittyminen pelkkään … Continue reading

Kriittinen osuma!

D&D:n taistelusysteemi on pidemmän päälle tylsä. Miekat heiluvat ja kuntopisteet laskevat. Pelaajat ja viholliset vuorottelevat d20:n heittämisessä ja ennen pitkää jompi kumpi sitten kuolee. Toki taistelua voi monipuolistaa erilaisilla taktisilla vaihtoehdoilla, erikoishyökkäyksillä, immuniteeteillä tai moraali- ja aloitesäännöillä, mutta pohjimmiltaan taistelu … Continue reading

Kuinka kokemusta kartutetaan?

Nykyisin D&D:ssä kerätään kokemusta ennen kaikkea hirviöitä surmaamalla. Mitä vaarallisempi hirviö, sitä enemmän sen tappamisesta saa kokemusta. Julkaistuissa seikkailuissa oletuksena on, että miltei jokainen kohtaaminen hirviöiden kanssa johtaa taisteluun ja että vain niiden tappamisesta saa kokemusta. Olennaista on myös se, … Continue reading

Lisää “pöljää”!

Jeff Rients jakoi aikaa sitten pelit joko pöljiin (stupid), retroihin tai tosikkomaisiin (pretentious) täällä. Tosikkomaisiin peleihin voi laskea vaikkapa Vampiren tai Forge-pelit, retroihin puolestaan luolastonkoluamiset ja hahmoluokka-mekaniikan yms. Pöljät pelit ovat Rientsin määritelmän mukaan puolestaan seuraavanlaisia: Stupid games do not … Continue reading

20 kysymystä Elsirin laaksosta

Jeff’s Gameblogia kirjoittava Jeff Rients taitaa olla kaikkein pitkäaikaisin OSR-blogisti. Blogin ensimmäiset kirjoitukset ovat vuodelta 2004 ja yhdeksään vuoteen mahtuu aika paljon asiaa. Jeffin “kahdestakymmenestä kysymyksestä” on muodostunut jonkinlainen roolipelimaailman meemi. Näin hän itse kirjoittaa: You can run D&D with … Continue reading